London calling - 18. - 22.4.2008
© Riitta Salo 2008
Lontoo kutsui meitä 18.4. - 22.4.2008. Kutsun otimme vastaan ilomielin, sillä odotimme pikapyrähdykseltä tuossa eurooppalaisessa metropolissa, jossa asustelee enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa, ennen kaikkea jännitystä, seikkailuja ja muutenkin irtiottoa arjesta - brittiläisen sivistyneesti, tietenkin.
Jännitystä halusimme kokea jalkapallon muodossa. Koska Fulham - Liverpool -otteluun ei ollut toiveitakaan saada lippuja (tai olisi kyllä saanut 190 punnan hintaan sisältäen lounasristeilyn Thamesilla!) tyydyimme Valioliigaa alemmalla tasolla pelaavan Queens Park Rangersin ja Charltonin matsiin. Liput oli varattu netin kautta, ne vain pitäisi herätä aamulla hakemaan ajoissa.
Ei aivan sinivalkoisin siivin
Ryanair lentelee edullisesti muun muassa Tampereelta Standstediin, kunhan vain tietää riittävän ajoissa, milloin haluaa reissuun lähteä. Iltaunisen voimille tuo reissu kyllä käy, sillä matkaan lähdetään vasta puolen yön tietämissä. Toisaalta jossain vaiheessa on pakko oppia nukkumaan liikkuvissa kulkuvälineissäkin.
Aamuyöllä laskeuduimme siis Iso-Britanniaan ja tarkemmin Lontoon lähistöllä sijaitsevaan Stanstediin ja etsiskelimme National Express -bussin pysäkkiä. Se kiikutti uniset matkustajat kohti Lontoon keskustaa, jossa jäimme kyydistä Marble Archin pysäkillä. Siitä oli vielä muutama kadunkulma matkaa majapaikkaamme
Glendale Hyde Park Hotelliin.
Hotellin valitsimme alunperin puhtaasti sijainnin takia: Paddingtonin metroasema oli aivan lähellä ja muutenkin pikkuruinen majapaikkamme sijaitsi hyvällä paikalla Hyde Parkin ja Kensington Gardens´in tuntumassa.
Hotellikin oli varattu netin kautta. On ihmeellistä, mitä kaikkea voi tehdä sen kautta!
Keskustaan ja nähtävyyksien kimppuun lähtisimme vasta muutaman tunnin yöunien jälkeen. Niin ja englantilainen aamiainen kuului tietysti myös kauppaan.
Aamiaishuone oli pieni, kuten kaikki muutkin tilat Glendalessa. Mutta syötävää riitti jokaisena aamuna, ainakin meille asti. Muut asiakkaat kuulostivat saksalaisilta ja ruotsalaisilta. Hotelli oli kyllä hintansa väärti, sillä Lontoon hintataso hotellihuoneissakin on hieman toinen kuin esimerkiksi Suomessa. Mutta eurolla sai huhtikuussa 2008 puntia lähes 1,3, joten ei meillä valuutan suhteen ollut mitään hätää.
Matkan tekoa kaikilla konsteilla
Oyster Card kuljetti meitä metrossa ja bussissa. Korttiin oli helppo ladata lisää rahaa, kun ne kuluivat reissaamisen myötä. Kaksikerroksisten punaisten bussien yläkerrasta oli tietenkin paremmat näkymät kuin metron ikkunasta, mutta muutenkin jouduimme turvautumaan bussiin suunniteltua enemmän. Samana viikonloppuna Lontoon metrossa oli nimittäin käynnissä laajoja huoltotöitä!
Minä fanitan Rangersia
Jalkapallo-otteluun piti mennä metrolla, mutta Shepherd´s bushiin ei kulkenutkaan maanalaista menopeliä. Bussilla siis etsimään Loftus Road Stadiumia ja lippuja iltapäivän matsiin. Ne löytyivätkin pienen navigoinnin jälkeen. Joka puolella vaelsi onneksi sinivalkoisiin pukeutuneita ihmisiä - Rangersin kannattajia.
Kysyin yhdeltä sellaiselta neuvoa kentän löytämiseksi ja hymyssä suin tuo nuori mies neuvoi tien aivan oikeaan paikkaan.
Pitihän meidänkin sitten sellainen sinivalkoinen raitahuivi hankkia. Se lämmitti mukavasti vilpoisessa säässä. Ihmettelin, miten paikalliset tarkenivat kevyissä vaatteissaan. Minua vilutti!
Poikkesimme syömässä ja nauttimassa lämmikettä paikallisessa pubissa. Se varoitti heti ulko-ovella sallivansa tarjoilun vain Rangersin kannattajille. Ei hätää - sillä niitähän mekin olimme.
Veikkasin ennen ottelua, että Rangers voittaa 1-0. Emme kuitenkaan veikanneet virallisesti, mikä oli harmi, sillä isäntäjoukkue voitti juuri noilla lukemilla matsin.
Tunnelma ottelussa oli huima: laulua, soittoa, huutoa, tanssia - katsomossa siis. Charltonin kannattajat olivat majoittuneet toisen maalin takana olevaan katsomon osaan, muu katsomo oli täynnä Rangersin kannattajia. Kaikkiaan meitä oli paikalla yli 17 000.
Katollisessa katsomon osassa oli mukavan lämmin. Vesisadekaan ei haitannut. Olin onnellinen kultani kainalossa elämäni ensimmäisessä brittijalkapallo-ottelussa.
National Gallery ja St. Paul´s Cathedral
Visit London -nettisivuilta olimme tutkineet jo etukäteen, mitä muuta kuin jalkapalloa haluasimme Lontoossa nähdä.
Trafalgar Squarella sijaitseva National Gallery oli yksi listamme kohteista. Nähtävää galleriassa olisi ollut vaikka koko reissun ajaksi, joten valitsimme vain kiinnostavimmat huoneet. Tarjolla oli huima määrä (yli 2 300 maalausta) eurooppalaisten mestareiden töitä. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta muutama ropo gallerian kassaan jäi tuliaisten ostamisesta. Van Goghia ja Henri Rousseau´ta lähti matkaan kopioina.
Henri Rousseau, Tiger in a tropical Storm (Surprised!), 1891
St. Paulin katedraali sijaitsee Thamesin rannalla. Sen komea kupoli näkyy pitkälle Citystä. Olisimme halunneet kiivetä kupoliin kuuntelemaan kuiskausten akustiikkaa ja katselemaan Lontoon maisemia, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin. Kirkko oli tyypillinen vanha anglikaanikirkko, mutta sen suuruus ja komeus teki meihin vaikutuksen.
Tate Modern -galleriaan pääsi Thamesin yli rakennettua Millenium-siltaa pitkin.
Väkeä oli sunnuntaina Lontoossakin paljon liikkeellä. Alkoi tulla nälkä.
Ajattelin ennen matkaa, että joutuisin syömään vain fish and chipsejä, mutta niitä en lopulta saanut eteeni kertaakaan. Sen sijaan söimme maukasta ja edullista kiinalaista ruokaa useampaan otteeseen. Hyvän ruokapaikan löytyminen on Lontoossakin sattuman soittoa, mutta China Townin kujilta sellainen löytyi.
Puistoja ja komeita taloja Lontoossa riittää. Puistot olivat keväisen vihreitä ja täynnä elämää. Ihmiset ja eläimet juoksivat, kävelivät, istuivat, uivat, kuka missäkin.
Holland Parkia jotkut sanovat Lontoon kauneimmaksi puistoksi. Tiedä häntä, mutta hyvin sielläkin viihdyimme. Puisto sijaitsee arvostetulla alueella, jossa asuu hyvin toimeentulevia lontoolaisia.
Illan päätteeksi piipahdimme vielä Leicester Squarella. Väkeä oli liikkeellä elokuvateattereiden ympäristössä. Meille riitti ympärillä hyörivä miljoonakaupungin syke, emme kaivanneet valkokankaan actionia.
Kensington Gardensista Albert Halliin
Maanantai-illaksi olimme varanneet etukäteen netistä liput Royal Albert Hallissa pidettävään Eric Burdon & War -konserttiin. Burdon oli aikoinaan The Animals -yhtyeen perustajajäsen ja sen vokalisti. Nyt hän kiipeäisi War-yhtyeen kera lavalle.
Albert Halliin suunnistimme Hyde Parkin vieressä sijaitsevan Kensington Gardensin läpi.
Kensingtonin puistossa sijaitsee edesmenneen Walesin prinsessa Dianan muistolähde.
Lontoo on yllättävän siisti kaupunki. En tiedä, saako siellä kovat sakot roskaamisesta vai mistä siisteys johtuu. Kaduilla ei kuitekaan ollut edes tupakantumppeja, mikä on kummallista niin isossa kaupungissa.
Royal Albert Hall on musiikki- ja kulttuuritapahtumien keskus. Minusta se muistutti ulkoapäin Rooman Colosseumia.
Natural History Museum
Seuraavaksi suuntasimme kohti Natural History Museumia.
Etelä-Kensingtonissa sijaitsevassa luonnontieteellisessä museossa oli valtava määrä nähtävää. Heti sisäänkäyntiaulassa oli iso dinosauruksen luuranko. Myös lapsitieteilijöitä oli tutkimassa nisäkkäitä.
Maanantain kunniaksi metrokin toimi jälleen, joten suuntasimme Buckinghamin palatsiin, jossa Yhdistyneiden Kuningaskuntien kuningatar majailee.
Westminster Abbey -kirkko oli pelottavan synkän näköinen.
Parlamenttitalon kellotorni eli Big Ben näytti meille aikaa.
Sohon ja Carnaby Streetin kautta päädyimme yhteen Lontoon kalleimmista tavarataloista, Libertyyn. Sinne sentään turistikn pääsi sisään reppuineen. Hinnat olivat silti sitä luokkaa, että mukaan ei lähtenyt yhtään ostosta.
Kummallista kyllä, shoppailu ei Lontossa noussut mitenkään merkittäväksi asiaksi. Lievätkö syynä olleet huimat hinnat, muun tarjonnan runsaus vai seura, joka piti mielenkiinnon muissa asioissa. Hyvä niin, sillä puntia jäi säästöön seuraavaakin reissua varten.
Eric Burdon oli muuten loistava papparainen, hyvä laulaja ja letkeä esiintyjä. Meillä oli lähes aitio Albert Hallin yläkatsomossa. Siellä kelpasi köllötellä oman kullan kainalossa. Välillä kyllä vähän väsytti - matkailu käy voimille.
Näkemiin Lontoo!
Paluupäivänä oli hieman aikaa ihmetellä Oxford Streetin katuvilinää ja etsiä National Expressin pysäkkiä, josta lähtisimme iltapäivällä kohti Standstedia.
Hotellimme ikkunasta näkyi naapurin parvekkeelle. Aamukahvi taisi maistua sielläkin.
Lontoossa oli mielestäni parasta tarjonnan monipuolisuus. Emme yrittäneetkään nähdä ja kokea kaikkea, vain valitut palat. Omatoimimatkailu onnistui tällä kertaa niin hyvin, että uskomme palaavamme Lontooseen. Ehkä silloin näemme Valioliigan matsin, ehkä British Museumin aarteet, ehkä Harrodsin kello viiden teen tarjoilut.
Siihen asti - näkemiin Lontoo!
