Tänään päätin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni luoda oma blogi. Mikäs siinä niin ihmeellistä on? Sen kuin valitsen tuhansista tarjolla olevista palveluista helpoimman ja alan naputtaa. Mutta olisin halunnut hyödyntää jo valmiiksi tehtyjä matkakertomuksia pdf-muodossa, kuvineen kaikkineen, mutta näin kävi.

Aloin siis penkoa vanhoja kuvia cd:ltä ja työstää tekstiä niiden lisukkeeksi. Aloitin viime vuoden elokuusta, lintumetsäreissusta. Helppoahan se oli, kun oli ensin muutaman kerran sorvannut tekstiä oikean kokoiseksi, muokannut kuvia ja pelännyt, koska galleria tulee ääriään myöten täyteen. Sillä plakkarissa on vielä paljon kerrottavaa, jaettavaa, nähtävää. Mutta nyt pitää hetki huokaista tästä ensimmäisestä. Ja taputtaa itseään olkapäällä: hienoa, teit sen!

Digikamera on ollut huollossa juhannuksesta asti. Linssi ja zoomi eivät tykänneet, kun tiputin laitteen puupenkille Piikkiössä. Tänään sen saa hakea takaisin kotiin. Pääsen tutkailemaan niitä kesäkuun alun kuvia työpaikan kesäreissulta. Turun linnasta.

Elämä ilman kameraa on vajaata. Niin paljon on nähtävää, jonka haluaa myös tallentaa. Talven varalle, masennusta poistamaan. Joten antaa muistikortin paukkua, lisää on luvassa.

Makuupussi pitäisi hankkia elokuista Irlannin-matkaa varten. Vihreällä saarella on tunnetusti tuulista ja sateista, eikä majapaikkojen peitoista ole aina takeita. Joten taidan lopultakin tehdä tämänkin hankinnan. DryMaxxit ovat jo odottamassa starttausta stoutin ja viskin kuohuihin, Atlantin rannalle, lammaslaumoihin.

Tästä on hyvä jatkaa...

Reijo Kivijärvi, 2006. Naivistit Iittalassa -näyttelystä napattu.