<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" /><?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />© Riitta Salo 2006
Sicilia - l´isola bella
Taormina, 23.4. - 30.4.2006
Kevättä lähdin Sisiliasta etsimään jälleen kerran. Sen ja paljon muutakin löysin viikon reissullani. Sydämeni jäi tuolle aurikoiselle saarelle, sen tuoksut ja äänet sekä auringon lämmön toin mukanani Suomeen. Muistot säilyvät seuraavaan kertaan - il ritorno aspetto.
Hotel Soleado tutulla Via Dietro Cappuccinilla eli rukoilevien kapusiinien tiellä oli majapaikkani. Perhehotelli kylmine huoneineen toivotti matkalaisen tervetulleeksi. Kausi oli vasta alussa, joten öisin oli vielä kylmää eikä huoneissa ollut tietenkään lämmitystä. Sen sijaan vessan ilmastointi oli supertehokas. Parvekkeelle paistoi aurinko aamulla ja illalla, linnut lauloivat koko ajan ja meren näki kaulaa kurkottamalla. Hotellissa työskenteli vanha isäpappa ja hänen kaksi lastaan, tytär ja poika.
Piazza Aprilen näkymiä kellotorni, yksi monista kirkoista, rouva Etna lumihuippuineen ja tietysti sisilialaisia lamppuja.
Le Naumachia on roomalaisajan urheilukenttä, jonka tiilimuurin syvennykset täyttävät nykyään atleettien sijasta kukat kallat ja muut komistukset.
<?xml:namespace prefix = w ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:word" />
Tutustuin heti ensimmäisenä päivänä paikalliseen herkkuun nèspolaan. Il frutto della donna virtuosa on hapahko, pikkuinen luumulaji, jota kasvaa villinä luonnossa. Sen sisältä löytyy neljä kiveä. Suoraan puusta poimitut nèspolat olivat parempia kuin myyjätädin kopasta pussiin pistetyt kaverinsa. Syötyä silti tulivat nekin.
Ketähän näistä herroista mahdettiin aikoinaan kuljettaa komeilla rattailla pitkin Taorminan kujia?
Il Giordino Publico kaupungin puutarha, jonka Taorminaan rakastunut englantilaisrouva Trevelyan rakennutti 1800-luvun lopussa. Puutarhassa rehottaa valtava määrä eksoottisia kasveja ja niiden välissä tiilitorneja, joista rouva aikoinaan tarkkaili lintuja. Puisto on suosittu lenkki- ja leikkipaikka taorminalaisille, mutta myös turistit etsivät puiden katveesta suojaa polttavalta auringolta.
Italian kansallisena juhlapäivänä, vapautumisen päivänä 25.4., lähdin reissulle Piazza Armerinaan ja Agricenton temppelien laaksoon kansainvälisessä seurassa. Mukana oli brittejä, saksalaisia ja italialaisia yhden suomalaisen lisäksi. Opas Alfredo puhui koko ajan, englanniksi, saksaksi ja italiaksi hyvää harjoitusta kuullunymmärtämiselle kolmella kielellä. Piazza Armerina on keskellä Sisiliaa ja siellä sijaitsee Villa Romana del Casale roomalaisajan huvila komeine mosaiikkilattioineen.
Maailman ensimmäiset bikinit kuvattuna villan lattiaan 200-300 eKr.Pienistä värikkäistä kivenpalasista loihdittiin kuvia metsästysmatkoilta, taisteluista ja muista loistokkaista saavutuksista. Kuvat ovat vuosi tuhansien saatossa vä hän haalistuneet.
Agricenton Temppelien laaksossa on kreikkalaisajalla, 200-300 eKr., rakennettujen viiden temppelin rauniot. Aikoinaan paikalla sijaitsi kaupunki, mutta nykyinen Agricento sijaitsee vähän kauempana laaksosta.
Condordian temppeli on doorilaistyylinen ja se rakennettiin 400 eKr. Temppeli muistuttaa Ateenassa olevaa Theseuksen tempeliä. Kristinuskon tultua saarelle temppeli muutettiin basilikaksi.
Osa temppeleistä oli raunioina.
Saracenon linnalle piti päästä patikoimaan toisenkin kerran kameran kanssa. Sunnuntaina kävin siellä ihailemassa maisemia, mutta silloin kamera oli turvallisesti hotellissa. Tällä toisella kertaa piti käyttää omia jalkoja.
Linna sijaitsee Monto Tauro vuorella, <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />378 m korkeudessa. Onneksi sää oli pilvinen ja sadetta enteilevä, joten hiki ei päässyt liikaa pintaan. Perillä odottivat lukitut ovet niin Madonna della Roccan kappelissa kuin linnassakin. Innokas kauppamies tosin jututti pitkään huipulla ja arvuutteli taas kerran kansallisuuttani japanilainen, argentiinalainen jne. Ei setä arvannut millään, mutta paljastin sen lopulta. Sain häneltä margarita-kukan, nimeni vuoksi, kortin ja pienen lasikalan. Puhemies yritti jo naittaakin meitä, mutta onneksi olimme asiasta samaa mieltä ei sentään tällä kertaa!
Epävakainen sää jatkui, joten päätin poiketa Teatro Grecoon, kreikkalaiseen teatteriin, katsomaan, mitä siellä on näytännössä. Turistiryhmiä sateenvarjoineen ja rakennusmiehiä lavaa pystyttämässä.
Perjantaina kutsui Catania. Sen katedraali oli täynnä ihmisiä, mutta nähtävää riitti kaikille.
Catania on lähes Helsingin kokoinen maakunnan keskus, jossa on yliopisto, barokkityylisiä kirkkoja, teattereita, palatseja ja tietysti Bellinin puisto.
San Agatan kappeli oli pieni ja kaunis.
Viimeisen päivän käytin ostoksiin Taorminassa: italialaista musiikkia ja suihkugeeliä, jotta muistaisin tämän saaren äänet ja tuoksut.
Menin Funivia-hissillä Isola Bellalle ja istuin rannalla auringossa, miettien miten voisin jäädä tälle saarelle ikuisiksi ajoiksi. Jatkoin pohdintaa rantaravintolassa popsien simpukkapastaa. Ratkaisua ei tuntunut löytyvän ja taivas alkoi täyttyä tummista pilvistä. Niinpä patikoin takaisin hotelliin ja otin päivätorkut ukkosen paukkuessa ulkona. Luonto näytti voimansa ja rauhoitti levotonta mieltäni.
Arrivederci Sicilia, vorrei ritornare qui! Ciao!
