Ostin joskus Tallinnan kauppakeskuksesta (en muista enää sen nimeä) nahanhoitotuotetta. Oli joulunalusaika ja kengät ravan roiskimat. Myyjätädillä oli helppo tehtävä puhua minut ympäri ostamaan tuotetta. Hän levitti sitä sienelle ja siveli rupuisille monoilleni - ja a vot - ne näyttivät kiiltävän kuin menneinä aikoina kaupasta ostettuina.

Tänä iltana löysin sen hunajalta tuoksuvan purkin siivouskaapista. Siellä se oli pitelemättömänä. Päätin kokeille, josko se tekisi eräästä toisesta matkatuliaisesta - turkkilaisesta basaarista ostetusta punaisesta repusta - vähän virkeämmän oloisen. On raukka nuhraantunut maailmanmatkoillani, mutta en raaski sitä hyljätä.

Vetelin kellertävää, syötävän hyvän tuoksuista vahaa repulleni. Ja katso - ihme tapahtui - reppu sai entisen pilkkeen silmäkulmaansa. Niinpä jatkoin uudistushommaa  ja rasvasin kenkäni ja toisenkin, tekonahkaisen laukun.

Kaikista parasta hoitoa saivat kuitenkin käteni. Nyt ne ovat hunajarasvan voitelemat ja pehmeät kuin mitkä. Illalla vedän samaa tuotetta jalkoihini. Ehkä nekin kokevat uudestisyntymisen.

Purkin kyljessä lukee Old Seamani nahktootebalsamis sisalduvad naturaalsed komponendid kaitsevad, toidavad, muudavad...Sobib koikidele nahktoodetele: mööbel, kohvrid, riided, kingad, ratsutamistarbed, käekotid.   

Eli, Old Seaman nahanhoitotuote sisältää nahkaa suojaavia, luonnollisia aineksia, jotka suojaavat, ravitsevat ja antavat täydellisen kosteussuojan. Sopii kaikille pintanahkatuotteille: huonekalut, ratsastusvälineet, nahkavaatteet, laukut, kengät, käsilaukut. 

Mehiläisvahassa se salaisuus! Mitähän se tekisi silmänympärysrypyille?