Tänä aamuna heräsin läheisen kirkon kellojen soittoon. Ne löivät yhdeksän kertaa. Koko kesän kirkon torni on ollut paketissa korjaustöiden vuoksi. Remonttireiskat ovat ahkeroineet helteessä korjaustelineillään ja nyt työn tulos on nähtävissä ja kuultavissa.

Lauantaiaamu on siitä poikkeava, että silloin päivän ensimmäinen kuuloaistimus ei tule herätyskellosta. Mutta toisenlaisesta kellosta kumminkin.

Sisiliassakin kuuntelin läheisen kirkon kellojen kutsua aamumessuun. Kilpaa niiden kanssa kiekuivat kukot. Samoin teki elokuisella Irlannin-matkallamme erään majapaikkamme kukko. Muina aamuina kukko kiekui matkakaverin kännykässä.

Heräämiset voivat joskus olla hämmentäviä. Jää hyvä uni kesken, katkeaa juuri ratkaisuvaiheessa. Eikä koskaan saa tietää, mitä seuraavaksi olisi tapahtunut.

Heräämiset pistävät päivän käyntiin. Yleensä rutiininomaisesti, automaattisesti samaa kaavaa toistaen. Mutta aina silloin tällöin herääkin vieraassa paikassa, katselee hetken ympärilleen ja miettii, missä oikein on. Unessa vai todellisuudessa, kotona vai kylässä. Ja joinakin aamuina ei herää ollenkaan, on kuin unissakävelijä koko päivän, seuraavaan yöhön asti. Kummallista. Huomenta!