Luin aamun Hesarista mielenkiintoisen jutun siitä, miten Lähi-idässä keskenään taistelevien valtioiden asukkaat blogaavat keskenään ohi virallisen koneiston. Israelilaiset ja libanonilaiset välittävät tuntojaan pommitusten keskeltä. Hyvin koskettavaa ja ajatuksia herättävää. Samalla hallintokoneistot tietysti pähkäilevät, miten homma saataisiin estettyä. Ei helpolla onneksi mitenkään.

Jutun lopussa oli monia linkkejä kyseisiin Lähi-itäblogeihin, jotein jos kiinnostaa, käykää katsomassa juttua.

Tuli vain sitä juttua lukiessa mieleen näiden blogitekstien todenperäisyys, omalla nimelläänhän kenenkään ei tarvitse esiintyä ja asioiden paikkansapitävyyttä ei kukaan muu kuin kirjoittaja tiedä. Toisaalta aika nopeasti kommentoijat voivat oikaista ja antaa uutta näkökulmaa asiaan. Ja jokaisella on tietysti oma näkökulma asioihin. Mutta niin se kai on kaiken tiedon kanssa; luemme, kuuntelemme ja katselemme "virallisenkin" median juttuja ja teemme niistä omat tulkintamme. Jos siis vain pystymme. Siinä mielessä blogin henkilökohtainen näkökulma on paljon suorempaa, todellisempaa ja koskettavampaa kuin julkisen sanan toisinaan suodattuneet tulkinnat.

Voivatko nämä nykyajan verkostot sitten vaikuttaa tai jopa estää sotia, kahnauksia, nälänhätiä, luonnonmullistuksia? Tuskn kokonaan, mutta ne voivat osaltaan olla pieni askel kohti ihmisten välisen ymmärryksen lisääntymistä. Sillä jokaisen blogin takana istuu tunteva, ajatteleva ja todellinen ihminen.