196531.jpg

Flunssa on kumma juttu. Tahdovoimalla sitä pystyy torjumaan pitkään, mutta sitten loman tai viikonlopun lähestyessä elimistön vastustuskyky lopulta romahtaa ja tauti saa asuinsijan.

Ehkä se johtuu korkeasta työmoraalista, mitä sinänsä kyllä epäilen. Arkena ei vain ole aikaa sairastaa. Mutta lopulta kiirekään ei saa torjuttua elimistön puolustuskyvyn romahtamista.

Kyllä kai flunssassa jotain hyvääkin voi olla. Vaihtuvat ainakin pääkopan nesteet tehokkaasti. Tänäaamunakin menossa on jo kolmas nenäliinapaketti. Paperiteollisuuskin siis hyötyy, tosin en tiedä, minkä maan papereita Lidl liinoihinsa käyttää, tuskin Suomen. Yön sain onneksi nukuttua rauhassa.

Flunssa on yleisistä sairauksista piinallisin, sillä sitä harvoin muut edes sairaudeksi noteeraavat. Töistä poissaoloonkin tarvitaan vähintään kuumetta. Mutta ilman sitäkin olo on todella puolikuntoinen. Väsyttää ja tekee mieli vain valittaa. Kunpa joku edes peittelesi peiton alle lämpimään ja tarjoaisi kuumaa juotavaa.

Aikoinaan inhosin kuumaa mustaviinimarjamehua, jota äiti aina pakotti juomaan flunssan iskiessä. Kaipa ne C-vitamiinit jotain auttoivat, mutta virustaudin torjujaksi ne eivät kuitenkaan riittäneet.

Ainut keino välttää ikävät nykyajan kulkutaudit on joko erakoitua kotiinsa ja olla tapaamatta yhdenyhtäkään ihmistä tai sairastaa kunnon flunssa ja hankkia siten vastustuskyky ainakin samaa virustyyppiä vastaan.

Influenssarokotteita jaetaan syksyisin riskiryhmiin kuuluville, siis myös minulle. Olen sen piikin nahkani alle ottanut jo monena vuonna - ja kas kummaa, en ole sairastunut influenssaan. Flunssaahan moinen rokote ei tietenkään torju, vaikka moni niin toivookin.

Ei tässä siis oikeastaan mitään hätää ole. Julkaisukynnykseni vain notkahti tilapäisesti tällaiseen räkätarinan vuodattamiseen. Huomiota taidan kerjätä. Ehkä kunnon nuha tarjoaakin hetkellisen luvan taantua lapseksi jälleen, kiukutella, ähistä ja pärskiä. Olla sietämättömän itsekeskeinen. Syynä on vain kurja olo. Suonette sen anteeksi.