Australian-matka lähestyy. Lähetin viikolla matkatoimistoon kopion passin kuvasivusta viisumihakemusta varten. Lähtöön on kaksi viikkoa.

Hassua. Ei tunnu yhtään siltä, että olisin lähdössä toiselle puolelle maapalloa, vieraassa porukassa, tapaamaan vieraita ihmisiä, nukkumaan vieraassa sängyssä, syömään vierasta ruokaa ja kuuntelemaan vierasta puhetta.

Ehkä outo tunne johtuu siitä, että kyseinen reissu on muiden järjestämä. En ole vielä päässyt siihen sisälle. Mutta luotan siihen, että viimeistään 19 tunnin lennon aikana sisäistän reissaamisen ihanuuden.

Meitä lähtee Suomesta 18 hengen porukka Melbourneen kongressiin. Tunnen lähtijöistä vain kaksi, joten uusia tuttavuuksia on odotettavissa. Ratkaisevaa on tietysti vieruskaveri lennolla, hänestä riippuu paljon matkan kestäminen. Jos satun saamaan keskipaikan,, jäävät lenkit vähiin käytävällä, jos saan käytäväpaikan, lupaan ponkaista penkistä ylös ainakin kerran kahdessa tunnissa.

Muusta viis, mutta matkavaatteet ovat hieman hämmentäneet mieltäni. Kuinka hienoja vetimiä siellä tarvitaan, entä lämpötila, tarvitsenko talvikamppeita mukaan? Luotan ennakkoaavistukseeni, mukavaa ja itseninäköistä vaatetusta pitää olla reissussakin mukana. Määrä ei ratkaise, vaan yhteensopivuus. Kerropukeutuminen lienee Australian syksyssäkin käypä vaihtoehto. Kuten aika monessa maailman kolkassa muutenkin.

Ostin pariisilaisjakun kotikaupunkini vaatekaupasta. Myyjä sai minut vakuuttuneeksi siitä, että jakulla olisi käyttöä edustustilaisuuksissa. Se ei rypisty ja on täynnä kivoja yksityiskohtia. Ei se tosin kovin yksinkertainen ja suomalaistyylinen ole, mutta enpä ole minäkään!

Toivotaan, että muutkin kamppeet löytyvät matkalaukkuun ajoissa ja reissu onnistuu. En osaa jännittää, en kuumeilla, en mitään. Kummallinen matka - epätodellinen!