363238.jpg  Héctor Germán Santarriaga

Sanainen arkkuni on ollut melkoisen tyhjä viime kuukaudet. Itse asiassa se on ollut täysin hukassa. On ollut niin paljon käytännön asioita hoidettavana, että energia on valunut niihin ja lopuilla rippeillä olen yrittänyt hoitaa työni. Enimmäkseen olen ollut vihainen.

Kiukun syitä on varmasti monia, mutta ehkä päällimmäisenä pulpahtaa pintaan asunnonvälittäjän petollinen toiminta. Luulisi ammatti-ihmisen osaavan hoitaa paperiasiat kuntoon ennen kauppakirjan allekirjoittamista. Mutta kaikkea kanssa! Kartta ei ollut ajantasalla, myytävä pinta-ala oli kasvanut hänen omien laskelmiensa vuoksi 0,4 ha, mutta hinta oli pysynyt samana. Pitää ehkä sanoa, että onneksi, sillä hänen toimintatavallaan se olisi voinut vaikka tuplaantua. 

Alkoi kiivas asioiden tarkastaminen, välittäjä oli tai ainakin näytteli täysin tyhmää, piti lähinnä vain ostajan puolta, vaikka me myyjät olimme niitä, joilta hän odotti välitysmaksua. Meidän mielestämme välitystoiminta ei ollut ollut palkkion arvoista. Teimme oikaisuvaatimuksia, soittelimme, anelimme. Lopulta välitysfirmakin heräsi ja lähetti kiukunpunaisen sähköpostiviestin, oikein johtajan allekijoittaman. Uhkasivat oikeustoimilla, jos pelimme ei loppuisi ja välitysmaksu tipahtaisi firman tilille. Kaiken syyn hän tietenkin vieritti meidän niskaamme, olimme kuulemma yrittäneet myydä tiettyä alaa kahteen kertaan, emme olleet kertoneet tilan rajoista, vastuu oli meillä.

Mutta välittäjän vastuusta ei puhunut kukaan, vähiten välittäjä itse. Hänellä tuntui olevan vain kova kiire saada helpot kaupat tehdyksi. Mitä sen väliä, vaikka tiettyjä oleellisia asioita jäi tarkistamatta. Esimerkiksi myytävän tilan rajat.

Suunnittelimme jopa lakimiehen palkkaamista välitysfirmaa vastaan taistelleksamme. Mutta luovuimme tuumasta, koska kyse oli enemmän periaatteesta kuin rahasta. Ja oikeustoimissahan ainut voittaja on juristi.

Pieni anteeksipyyntö välittäjältä olisi lievittänyt jo kummasti, mutta sitä oli turha odottaa. Bisnesmaailma on tottumattomalle kovaa. Siinä pitää pitää varansa, pyytää jokainen yhteydenotto kirjallisena, etukäteen ja tarkistuttaa se ulkopuolisella, varmistaa ja tarkistaa, epäillä vielä kaiken tämän jälkeenkin.

Kantapään kautta näitä asioita olemme opetelleet ja lopulta maksoimme eilen sen välityspalkkionkin, vaikka firma ei olisi sitä kyllä ansainnut lahjoitettuaan meiltä ylimääräistä maata ostajalle, ilman meidän hyväksyntäämme, tehtyään virheen pinta-alan määrityksessä, juoksutettuaan meitä eri asiantuntijoiden pakeilla hakemassa apua, oltuaan niin kieroa ja epäkohtelias.

Olen siis ollut vihainen ja siksi täällä niin vähäsanainen. Sanat ovat menneet muualle, lähinnä kiukun purkamiseen. Nyt aion kuopata koko asian ja välttää jatkossa asunnonvälittäjiä, ainakin tietyn porilaisen firman henkilökuntaa. 

Pyydän anteeksi, jos joku tästä vuodatuksestani pahoittaa mielensä. Paha kello vain on tällainen, se kalkattaa tosi kovaa ja kauas. Herjaussyyte tästä sopasta vielä puuttuu, joten jätän nimet tällä foorumilla mainitsematta. Kerron ne kyllä mielelläni, jos jotakuta kiinnostaa. Varokaa sitä firmaa!