Silmälasini ovat joutuneet kokemaan kovia. Milloin on sanka sojottanut itään milloin länteen. Pahimmillaan en ole saanut niitä pysymään kunnolla päässä, vaan ne ovat valuneet maan vetovoiman vaikutuksesta pitkin nenänvartta kohti lattiaa.

Vähän väliä olen joutunut poikkeamaan optikolle ja pyytämään näköttimieni uudelleenmuotoonasennusta. Joka kerta myyjättäret ovat katsoneet ihmeissään kovia kokeneita rillejäni kuin odottaen selitystä: mitä ihmettä nyt on tapahtunut?

Eiväthän silmälasit tietenkään mitkään suojalasit ole, mutta jotenkin ne vain aina osuvat ensimmäisenä tielle sattuvaan kohteeseen, olipa se ovenpieli, pöytä, lattia tai oma käsi. Ilmeisesti kolmiulotteisessa näössäni on enemmän vikaa kuin olen luullutkaan.  

Mutta optikkoliikkeeseen kuitenkin eilen marssin. Ajattelin katsastaa silmälasivalikoimia. Toisin kuin moni muu rillipää, minusta on kiva kokeilla uusia pokia. Nenä kiinni peilissä yritin stailata itselleni uutta ulkonäköä ja ilmettä. Ihmeitä saa pelkkien rillien vaihtaminen aikaan. Ajatelkaa vaikka Matti Vanhasta! Mutta hänellä olikin stailisti apunaan.

Minun sen sijaan piti tyytyä lauantaikiireiseen myyjään, joka jätti minut oman onneni varaan rillihyllyjen väliin. Kokeilin varmaan yli kolmeakymmentä pokamallia ja lopulta varteenotettavien valikoima alkoi karsiutua pöydälle. Sitten löysin vallikoimasta miellyttävän näköiset, kokoiset ja oloiset rillit. Onnessani luulin jo kohdanneeni uudet pokani, mutta nepä olivatkin omat rillini. Homma jatkui, mutta ei tärpännyt.

Marssin väsyneenä seuraavaan optikkoliikkeeseen ja ajattelin, että siellä en kauaa jaksaisi vanheta. Liikkeessä ei ollut muita asiakkaita ja pyysin vanhempaa rouvashenkilöä etsimään minulle uudet pokat: ei liian tavanomaisia, väriä saa olla ja kehystäkin sopivasti. Hinnasta ei rillikaupassa koskaan puhuta, sillä sehän on sivuseikka näkemisen rinnalla.

Myyjä oli taitava. Hän valitsi valtavasta pokavalikoimasta noin viidet sovitettavakseni. Muutamat Guccitkin sain nenälleni, mutta totesin, etten ole aivan niin retrohenkinen ja tyylitietoinen kuin nuo italialaisluomukset edellyttäisivät.

Vartin verran kestäneen sovittelun jälkeen kävi niin, että valitsin heti toiset myyjän esittelemistä rilleistä. Ihmettelin moista ammattitaitoa; kukaan ei ole koskaan eikä missään löytänyt minulle niin nopeasti sopivia uusia silmälaseja.

Hän oli aarre, jota piti hyödyntää lisää! Pyysin häntä etsimään minulle vielä lukulaseihin sopivat kehykset ja hän löysi nekin alehyllystä tuossa tuokiossa. Hänellä oli selvästi silmää laseille.

Nyt minua siis odottavat linssien asennuksen jälkeen kahdet uudet nenänvarren asukit. Pian maailma varmasti kirkastuu kaikin puolin. Osuisipa vaatekaupassakin joskus yhtä hyvä myyjä kohdalle!