Matkan jälkeen on aina jotenkin irrallinen olo: osa mielestä elää vielä reissun vaiheissa, kertaa kokemuksia ja suunnittelee uusia. On jotenkin tyhjä olo. Ja mitä parempi reissu on ollut, sitä vaikeampi siitä on päästä irti.

Matkassa, kuten kai kaikessa muussakin elämään liittyvässä, on kolme selkeää vaihetta: suunnittelu, itse toteutus ja jälkihoito eli muistelot. Olen nostalgikko, sen myönnän. Elän turhankin usein menneessä, mietin tapahtuneita asioita, niiden syitä ja seurauksia. Sillä tavalla voi helposti jäädä nykyhetki kokematta täysillä. Mutta minkäs teet? Itseään on kovin vaikea muuttaa, saati toista. En edes yritä, vaan tyydyn kohtalooni.

Osa näitä muistojen vaalimisia on esimerkiksi se, että haluan hankkia reissuilta jotain sellaista, josta voin nauttia konkreettisesti matkan jälkeenkin: tuoksuja, vaatteita, koruja. Ne tuovat aina elävästi mieleen sen paikan, josta ne on hankittu sekä silloin vallinneen tunnelman, ympärillä olleet ihmiset ja oman mielialan.

Tänä aamuna jatkoin tuota muistojen vaalimista sisilialaisella suihkugeelillä ja vartalovoiteella. Ihana tuoksu, joka tuo heti mieleen aurinkoisen saaren. Koko päivän se tuoksu kulkee mukanani, aivan kuten samalta saarelta hankitut vaatteet. Maailman pehmeimmät farkut ja merenvihreä neule.

Joku voisi sanoa, että olen materialisti näin toimiessani. Ehkä sitten niin. Se kuitenkin sopii minulle. Aivan kuten Venetsiasta ostetut korvakorut, Alanyasta hankitut harem-sormukset ja sisilialainen hiusväri päässäni.

229480.jpg

Sisilian-matkaani varjosti hieman uutiset Suomesta. Sain kaikkiaan kolme puhelua taloyhtiöstäni ja alakerran naapuriltani. Sanoin kyllä heti, että olen maailmalla, mutta soittajatpa jatkoivat vain. Oli ilmeisesti niin tärkeää asiaa.

Minua oli yritetty saada kiinni useammankin ihmisen voimin. Syynä tähän yhtäkkiseen kiinnostukseen oli se, että alakerran naapuri oli löytänyt viikonlopun jälkeen asunnostaan vettä, keittiönkaappien yläreunasta. Hän oli ilmoittanut vesivahingosta isännöitsijälle, joka tietysti yritti saada minua kiinni tarkistaakseen, mihin veteni oikein karkaavat. No, tämä tyttöpä huiteli aivan muissa maisemissa ja lopulta asuntooni oli tultu luvatta sisälle tutkimaan tilannetta.

Siitä piti ilmoittaa minulle ja antaa toimintaohjeita jatkoa varten. Ei saa päästää pesukoneen poistovesiä kylpyammeeseen, koska seinässä oleva kaivo ei pysy niitä nielemään ja vesi menee väärään rööriin. Poistoletku pitää pistää jatkossa vessanpyttyyn.

Ihmettelin, että asiasta kerrottiin vasta nyt, kohta 10 vuotta talossa asuttuani. Ja että vahinkoja pitää tapahtua ennen kuin varotoimiin ryhdytään. Kaikissa muissakin talon asunnoissa on sama systeemi, mutta eipä varotoimista viitsitä tiedottaa asukkaille. Hassua!

Myös alakerran naapurini tietysti tiedotti tapahtuneesta minulle. Mutta mitäpä minä asialle enää voin, pahoittelin vain tapahtunutta ja kerroin saaneeni neuvoja vastaisen varalle.

Nyt odotan jännityksellä seuraavaa puhelinlaskua. Ulkomaanpuhelut ovat tunnetusti kalliita sekä soittajalle että vastaajalle. Pitäisikö minun laittaa osa maksusta soittajien maksettaviksi tai hakea korvausta kotivakuutuksesta?