©RS 2005

Lintumetsällä Pohjois-Ruotsissa

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sain elokuun lopussa 2005 kutsun lähteä mukaan metsästämään metsäkanalintuja Pohjois-Ruotsiin, Norrbottenin lääniin. Reissu alkoi junamatkalla Humppilasta Kokkolaan, jossa menopeli vaihtui pakettiautoon ja matkaseurakseni sain kokeneen erämiehen ja 10 kuukautta vanhan Suomen pystykorvan, Penin.

 

Lipolla siikaa Kukkolankoskesta

 

Ajoimme rantatietä pohjoiseen. Pysähdyimme Kukkolankoskella ihmettelemään ikivanhaa kalastusmenetelmää, lippoamista. Kalaa pyydetään Tornionjoen kivikkoisesta ja vuolaasta koskesta haavin avulla lippoamalla. Kylän kalamiehet jakavat päivän saaliin tasan. Turisteilekin myytäväksi riittää muutama kala. 

 

 

Kalamiehiä lippoamassa illan hämärtyessä ja Kukkolankosken partaalle unohtunut paatti.

 

 

Hopeakylkistä siikaa tuli koskesta hyvin. Päivän siikasaalis oli illalla valmiina jaettavaksi kalastajien kesken. Asiakkaat odottelivat saalista vesi kielellä. Siikakilo maksoi neljä euroa ja siitä riitti evästä moneksi päiväksi. Herkuttelimme paistetulla kermasiialla sitruunan ja tillin kera. Myöhemmin graavisiika maistui tulilla ruisleivän kyytipoikana.

 

 

 

Kukkolankosken punamultaista rakennuskulttuuria kelpasi ihailla ilta-auringossa. Lipot säilytetään aitoissa. Puusepän taidonnäyte on kahvila, joka myös myyntirysänä tunnetaan.

 

 

Kukkolankosken kalastajapatsas vartioi mäkeä. Rantakukka loisti punaisena rantakivien seassa.

 

Aavaa saksaa

 

 

Ensimmäinen majapaikkamme oli Aavasaksalla. Käkkärämänty ja viinimarjapuskat koristivat mäkeä. Puuromustikat löytyivät mökin takaa. Peni vahti mökkiä kuin omaa kotiansa.

 

Tervastulilla maistui nokipannukahvi

 

 

Elämäni ensimmäiset nokipannukahvit nautin Grannträskin metsässä, Överkalixissa Ruotsissa. Tuli tehtiin tervaksista kivien koloon. Puolukat punoittivat ja Peni tutki maastoa pintaa syvemmältä.

 

 

Myös laavuyöpyminen oli uusi kokemus. Vettä sateli yöllä, metsä humisi ja tuli loimotti nuotiossa. Aamulla heräsimme viiden aikaan Penin haukkuun. Teeri oli istahtanut läheiseen puuhun. Vimmatusta haukkumisesta huolimatta lintu pyrähti kuitenkin karkuun.

 

Ja koppelo tipahti oksalta

 

 

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" />

Kaakkurijärven kylästä löytyi <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />6 000 hehtaarin erämaa-alue vanhoine metsineen, rämeineen, vaaroineen, kallioineen ja lintuineen. Reissun ensimmäinen saalis piileskeli vesisadetta kuusen alla ja lensi sitten puun oksalle turvaan Peniä. Koira hoksasi tilanteen ja aloitti haukun. Koppelo tipahti laukauksesta maahan ja lintumiehen putsattavaksi sekä koiran höyhennettäväksi. Riitta sai kunnian kantaa saaliin.

 

Pystykorva on mainio lintukoira: ketterä juoksija, tarkkakuuloinen ja innokas metsällä kulkija. Opittavaa nuorella koiralla vielä on, sillä välillä se innostui oravista ja kuukkeleistakin. Jänistä se ajoi takaa kilometritolkulla pitkin metsiä. Porukan se vahti tarkasti, löysi minutkin suolta melkein eksyneenä. Saaliin se peitteli huolellisesti sammalien alle - pahan päivän varalle. Koira oli vähän kade saaliistaan, vahti sitä kuin silmäteräänsä.

 

Kuolleen metson kaulaan tarttuminen hirvitti aluksi. Nenäliinan avulla yritin huijata itseäni, mutta sitten heitin sen menemään. Peni vahti, että saalis kulki varmasti mukana. Kävi välillä kiskomassa metsoa pyrstöstä.

 

 

Nokipannukahvi maistui vesisateessa ihanalta. Matka jatkui tulella paahdetun ruisleivän syömisen jälkeen. Kannettavana oli jo neljä paistia, sillä metsojen lisäksi tiellemme osui kaksi pyytä.

 

Mutta missä puukko?

 

Päivän muut seikkailut liittyivät kadonneeseen puukkoon. Sen terä oli itse pajassa taottu ja karkaistu, kahva oli muotoiltu visakoivusta käteen hyvin sopivaksi. Loistavan terävä puukko kuitenkin tipahti housujeni kiristysnauhasta varvikkoon. Puukkoa etsiessämme minäkin eksyin. Kännykällä yritimme paikantaa toisemme, mutta vasta merkkilaukaukset ohjasivat minut oikealle mättäälle. Olin aivan poikki, kastunut ja epätoivoinen. Peni juoksi minua vastaan iloissaan. Sekin oli ollut huolissaan häviämisestäni.

 

Kaakkurijärven vesi oli hyvää ja kalaisaa. Kanto puolestaan kelpasi mainiosti puolukan kasvualustaksi.

 

 

Voirasiasta, kahvipussista, kuksista ja päreistä sommiteltiin tulille asetelma. Kuksasta kahvi ja konjakki maistuivat ihanalta. Aurinkokin paistoi vaihteeksi kuumasti ja tuuli. Savu kirveli silmiä, mutta tervas tuoksui hyvältä.

 

 

Kankaalla törrötti valtavia, vanhoja kelohonkia. Kallion korkeimman hongan latvaan oli kotka tehnyt pesänsä. Puun alla oli paljon metsäkanalintujen luita ruokaa poikasille.

 

Saalis kokoon ja menoksi

 

 

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Yövyttyämme metsästysmajalla starttasimme paluumatkalle aamukuudelta. Reitti kulki Ylisenjärven kautta, jossa metsätietä ylitti automme edestä kolme nuorta metsoa. Päätimme kokeilla vielä kerran metsästysonneamme ja haimme luvan mukavalta pariskunnalta. Vaimo oli Kiirunasta, mutta puhui hyvin suomea. Hän ihasteli Peniä, sillä heilläkin oli pystykorva pihaa vartioimassa. Luvan saatuamme palasimme metsään ja nappasimme mukaamme vielä yhden nuoren koppelon

 

Erämies oli tyytyväinen reissuun: koira oppi haukkumaan lintua, väsyi kyllä vähän pitkistä lenkeistä, mutta säilytti intonsa hommaan. Kaverin kanssa oli mukava jakaa kokemuksia, ihastella luontoa, kokeilla selviytymistä ja kuunnella hiljaisuutta. En kuulemma valittanut yhtään ja jaksoin hyvin. Vain yhtenä iltana jalat meinasivat pettää kuin maratoonarilla loppusuoralla. Onneksi oli vakaa käsivarsi, johon nojaten pääsin perille.