Eilenillalla sytytin ensimmäisen kerran tänä syksynä kynttilän valaisemaan pimeää olohuonetta. Pimeys hiipii maiseman ylle jo yhdeksän aikoihin illalla ja pian tämän jälkeen näkyivät tähdetkin. Miten nopeasti päivä lyheneekään ja pimeys valtaa alaa?

Se ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia, sillä "vain pimeässä näkyvät tähdet", kuten Maaria Leinonen runoilee. Pimeys antaa tilaa mielikuvitukselle lentää, kuunnella ennenaikojaan pudonneiden lehtien kahisemista tieltä, kuvitella pian edessäolevaa syksyä.

Se kynttilä sai jäädä pöydälle odottamaan uusia sytytyksiä. Sillä lepattavaa valoa iltoihini kaipaan yltäkylläisen helteen ja auringonpaisteen jälkeen. Tervetuloa syksy!