Joka syksy sama juttu - ensimmäiset lumisateet tulevat yllättäen. Miten niin säännöllisesti toistuva asia voi yllättää? Liikenteessä, parvekkeella, luonnossa tai elämässä yleensä?

Parvekkeella kuuman kesän kärvistelleet pelakuut se varmasti yllätti. Syy on tietenkin emännässä, joka ei tänäkään vuonna halunnut tuoda niitä sisälle talvihoitoon. Ei, minun kukkani saavat kukoistaa vain yhden kasvukauden, sitten on aika sanoa jäähyväiset. Ja seuraavana keväänä toivottaa taas uudet tulokkaat tervetulleiksi parvekkeeni asukkaiksi.

Talviaika teettää ongelmia. tutut reitit ovat yhdessä yössä, tai ajan siirtämisessä tunnilla eteenpäin, muuttuneet tunnistamattomiksi. Eilen illallakin olin vähällä eksyä lähikaupasta kotiin tallustaessani. Pimeys sen teki. En tunnista tuttuja paikkoja hämärässä, saati pilkkopimeässä. Mikä siis avuksi? Lyhennetty työaika ainakin talvella voisi olla hyvä vaihtoehto. Näkisi edes vilaukselta päivänvaloa, vapaalla. Nyt sen näkee vain työpaikan ikkunasta, sälekaihtimien välistä, jos muistaa kääntää päätään ikkunan suuntaan.

Miten ihmeessä meikäläinen kansa on sopeutunut elämään tällaisissa olosuhteissa? Vai olemmeko sittenkään sopeutuneet? Riudummeko valon ja lämmön puutteesta koko pitkän talven? Oireilemmeko kummallisesti synkkyyden keskellä? Turvaudummeko sijaistoimintoihin, kuten masennukseen ja ahdistukseen? Olisimmeko sittenkin onnellisempia jossain vähemmän arktisessa ympäristössä?

En usko. Meille tämä sopii. Useimmille ainakin. Ja onpa ainakin yksi varma syy, josta valittaa pimeyden keskellä, joskus jopa muulloinkin kuin talvella. Ja voi unelmoida kaukaisista hiekkarannoista, kuumasta auringosta ja laineiden liplatuksesta. Harva silti haluaisi muuttaa täältä pois.

Vastakohdat täydentävät toisiaan: kuuma, pitkä kesä vaatii kaverikseen kylmän ja lyhyen (?) talven. Ken elää, se näkee, mitä on tulossa. Sitä lyhyyttä epäilen vahvasti, lokakuun viimeisenä lumi maassa Etelä-Suomessakin!

Mutta lunta pelakuun nupuilla en voi vastustaa. Vastakohdat siinäkin kohtaavat. Toinen selviää, toisen on aika luovuttaa. Sama tahti on elämässä muutenkin.