Sicilia la terza volta
Naxos, Sisilia, Italia, 8.-15.10.2006

© Riitta Salo 2006, osa kuvista lainattu Merja Tenkaselta (MT), kiitos lainasta Merja!

210923.jpg

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah' tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
(Sylvian joululaulu, sanat Z. Topelius)

Kolmas kerta Sisiliassa taisi todellakin sanoa toden. Ainakin mitä tulee syksyyn, sateisiin ja tunnemyrskyihin. Mutta pakkohan sinne oli taas päästä. Ihmettelemään saaren syksyä, la seconda primaveraa. Ja tietysti tapaamaan saaren sydämellisiä asukkaita, nuuskimaan paikan ainutlaatuisia tuoksuja, ihailemaan luonnon yltäkylläisyyttä. Miten se olisi selviytynyt pitkästä ja kuumasta kesästä?

228634.jpg  227882.jpg

Niinpä lähdin ystäväni Merjan kanssa 8.10.2006 aamuyöllä kohti lentokenttää. Kello oli herättämässä kahdelta, mutta en ehtinyt kuulla sen kiekaisua, sillä heräsin jo neljä minuuttia ennen sitä. Oli matka mielessä. Espressot ja ruisleivät poskeen ja taksilla bussia odottamaan. Aamuyö oli sateentuhruinen ja kylmä. Ei ollut vaikea jättää Suomea.

188897.jpg

Mutta Catanian kentällä ensimmäiset sisilialaiset sadepisarat osuivat unenpuutteesta riutuneille kasvoilleni. Virkistivät mukavasti. Ilma oli leppeän lämmin, mutta matkalla pitkin itäistä rantatietä kohti Naxosta sade yltyi ja muuttui lähes rankaksi. Opas kertoi, että edellisellä viikolla oli ollut vielä hellettä ja vakuutti samaan hengenvetoon, että kyllä meillekin vielä päivä paistaisi. Villahousuja emme tarvitsisi.

Naxos

227885.jpg

Naxos on kalaslastajakylän ympärille kasvanut pikkukaupunki Joonianmeren rannalla. Sisilian vanhimman kreikkalaisen siirtokunnan asukkaat tunnettiin muinoin vieraanvaraisuudestaan. Naxoksen hyvää mainetta vaalitaan edelleen rantakadun ja sataman tunnelmallisissa ravintoloissa, joissa merenantimet ovat erityisen herkullisia.

228050.jpg  229507.jpg

Söin viikon aikana varmasti yli kaksi kiloa tuoreita Joonianmeren antimia, miekkakaloja, äyriäisiä ja muita herkkuja. Miekkakalaan olin tutustunut jo aiemmin ja pidän sen mausta. Eräällä aterialla tilasin Pesce spada alla grigliaa ja sainkin pelkän paistetun kalafileen lautasellani. Ei pottuja lainkaan! Ei se mitään, vaikka unohdinkin tilata lisukkeet erikseen sainpa herkutella miekkakalalla ilman häiritseviä lisämakuja.

Naxoksen pikkukaupunkia reunustaa loivasti syvenevä ranta, jonka hienolla hiekalla suunnittelimme loikolevamme tulevan viikon aikana. No, minä onnistuin löytämään rannalta kyllä kiviäkin litteitä, sileitä, tuliperäisiä ja auringon lämmittämiä. Niiden päällä kelpasi köllötellä.

227979.jpg  227981.jpg

Hotelli Palladio oli majapaikkamme kahden vilkkaan tien välissä. Heti auringonkeltaiseen huoneeseen kamppeemme raahattuamme arvasin, että tässä hotellista öistä tulisi levottomia. Onneksi korvatulpat olivat mukana. Mutta todellinen rumba Cataniaan johtavalla tiellä, joka kulki aivan ikkunamme alla, alkoi maanantaiaamuna.

Näköala parvekkeelta oli vastapäiseen taloon ja kapealla kadulle. Ei vuorinäköalaa, vaikka opas oli niin luvannut. Harkitsimme ensimmäisen yön jälkeen huoneen vaihtamista, mutta luovuimme lopulta suunnitelmasta, sillä joka puolella jyräsi sisilialaisen temperamentikas liikenne. Läheinen San Giovannin kirkko soitteli vartin välein melodioitaan. Se kuulosti kuin tuutulaululta liikenteeseen verrattuna. Mutta muuten sijainti oli mainio, keskustan ruokapaikat ja liikkeet lähellä, bussipysäkki aivan kävelymatkan päässä ja meri 50 metrin etäisyydellä.

227901.jpgMT  227938.jpg

Sisilian kukkivassa luonnossa kulkeva saa nauttia vihreän kaikista sävyistä, vielä lokakuussakin. Yllätyin, ettei kasvillisuus ollut kärsinyt kuivuudesta, vaan rehotti tyytyväisenä kaikkialla. Ja tuoksut olivat täynnä merta, kosteutta ja Sisiliaa itseään. Sellaista tuoksua en ole tavannut missään muualla. Mausteinen, lämmin, sydämellinen.

Naxoksen ympäristössä on hyviä ulkoilumaastoja voi patikoida ylös Taorminaan, tai kävellä pitkää rantakatua, Lungomarea pitkin. Mutta ensimmäisenä päivänä oli pakko ottaa rauhallisesti ja istahtaa syömään jotain lähikuppilaan. Paikallinen kahvi oli hyvää ja leipä maistuvaa. 

Merja lähti ominpäin kohti Taorminaa. Ihailin hänen rohkeuttaan, kun kuulin jälkeenpäin, että hän oli kivunnut kaupunkiin pitkin tienviertä. Liikenne on mutkaisella ja kapealla tiellä pelottavaa, mutta näköalat sen arvoiset.

228599.jpg  228600.jpg

Cannolit ovat sisilialaisia herkkurullia.

Huonosti nukutun yön jälkeen runsas hotelliaamiainen oli tarpeen. Valitsin tarjonnasta maitokahvia, herkullista sekaleipää, pippurijuustoa ja piparkakulta tuoksuvaa mantelipikkuleipää. Niin ja punaista, kirpeää tuoremerhua, jonka alkuperästä emme saaneet selvyyttä. Näköala oli merelle. Aallot löivät rantaan voimakkaina. Olimme Sisiliassa!

Taormina

227888.jpg  227891.jpg
227896.jpg  227898.jpg

Seuraavaksi piti tehdä päivän suunnitelmat. Päätimme samoilla lähimaastoa, mutta päädyimmekin lopulta bussiin, joka vei meidät Taorminaan. Esittelin ystävälleni tietenkin yhden kaupungin lempikohteistani Giardino Botanicon, jonka kasvit antoivat kaivattua suojaa auringolta. Paikka oli täynnä ihmisiä, jotka lenkkeilivät, samoilivat ja kuvasivat näkymiä. Naxos näkyi vuoren rinteeltä hyvin. Se oli alhaalla merenrannassa, me vaihteeksi ylhäällä vuorenrinteellä. "Mä oksalla ylimmällä...".

227899.jpg  229491.jpgMT
 
227900.jpg

Tätä puuta olen kuvannut ennenkin Giardinossa. Naxos siintää kaukana alhaalla.

227886.jpg

Ihmettelimme corso Umberton turistivilinää, söimme pastaa ja shoppailimmekin vähän. Ongelmaksi muodostui siesta. Ymmärrän kyllä, että kesällä liikkeet on pakko laittaa muutamaksi tunniksi kiinni ja mennä varjoon lepäämään sekä nauttimaan kevyttä lounasta, mutta lokakuussa pakollinen paussi tuntui turhalta. Miksi ihmeessä liikkeet ja ruokapaikat piti pistää kiinni parhaaseen aikaan? Ei auttanut muu kuin viettää itsekin siestää ja palata asiaan illemmalla tai seuraavana aamuna.

188947.jpg

Kävimme Taorminassa myös kyselemässä matkatoimiston retkeä
Etnalle. Yllätyimme, kun kuulimme, että retki oli loppuunmyyty, Heti ensimmäisenä lomapäivänä! Opas tarjosi meille kuitenkin korvaavaa kansainvälistä retkeä, jonka tietenkin otimme. Pakkohan Signora Etnan hameenhelmoista oli päästä lopulta vähän ylemmäksikin kiipimään. Tähän asti minulle oli riittänyt tulivuoren ihailu kaukaa, mutta nyt ottaisin lähikontaktia tähän Euroopan korkeimpaan toimivaan tulivuoreen. Kuulemma se oli osoittanut selvää aktivoitumista, sillä menneinä kuukausina oli tullut useita pikkupurkauksia. Odotettavissa on jotain suurempaakin. Mutta joutuisimme odottamaan vielä perjantaihin asti ennen kuin pääsisimme itse toteamaan asian.

Catania

227904.jpgMT

Tiistaina lähdimme Cataniaan metsästämään nähtävyyksiä ja kauppoja. Aamubussilla, sateenvarjo repussa suuntasimme moottoritielle. Perillä ihailimme markkinoiden tavara- ja väkipaljoutta. Nahkareppu tarttui mukaan ja hotellissa liian pieniksi osoittautuneet housut. Aina ei voi onnistua vaateostoksissa sovittamatta!

228602.jpg

Cachi eli khakihedelmä.

Löysin hedelmämyyjältä herkullisia cacheja, jotka sanakirjassa on käännetty khakihedelmiksi. Tomaatinnäköiset hedelmät olivat herkullisen mehukkaita, makeita ja täyttäviä. Pistelin niitä poskeeni piazzan penkillä ja jatkoimme matkaa kothi katedraalia ja Piazza Universitaa.

227924.jpg  227930.jpg

Catanian katedraali ja vanha kreikkalainen amfiteatteri, Odeon.

227927.jpg 
227932.jpg

Catania tuntui olevan remontissa rakennuksia oli paketissa, työmiehet ahersivat katukiveysten ja julkisivujen kimpussa. Vanhaa kaupunkia on pakko kunnostaa vähän väliä, että se pysyy edustuskunnossa.

227911.jpgMT

Herätimme närkästystä kahvilassa, kun tilaus tökki. Tarjoilijamies näytti pahoittavan mielensä, kun naureskelimme omia juttujamme ja väärinkäsityksiä. Hänellä ei selvästikään ollut huumorintajua. Poikkeuksellinen sisiliaano.

Iltabussilla takaisin Naxokseen ja syömään läheiseen rantaravintolaan. Viikon aikana suuri osa näistä kuppiloista tuli hyvin tutuiksi, tarjoilijat tervehtivät meitä ohikulkiessamme, juttelivat ja lauloivat välillä serenadejakin. Ja ruoka oli maistuvaa, pizzoista pastoihin ja tietysti sitä kalaa.

Il mare

227912.jpg  227913.jpg

227914.jpgMT  226515.jpg

Keskiviikkona oli rantapäivä. Aamu näytti aurinkoiselta ja niin vaelsimme aamiaisen jälkeen aallokkoiselle, mutta hienohiekkaiselle Joonianmeren rannalle, Naxoksenlahdelle. Pyyhe jäi tietenkin hotellille, joten majoittauduin pienikiviselle rantakaistaleelle. Yllättäen kivet olivat oikein mukava makuualusta. Ne olivat sileitä ja auringonlämmittämiä. Oli rentouttavan terapeuttista loikoilla niiden päällä. 

Katselin turistirouvan kivien keruuta hänellä oli aikamoinen kasa erivärisiä ja kokoisia rantakiviä. Ehkä hän pakkaisi ne matkalaukkuunsa muistoksi tuliperäisen saaren rannasta. 

Itse päätin jättää kivet rauhaan ja jatkoin loikoilua vesipullo kainalossa ja turkkilainen reppu päänalusena. Lopulta alkoi kyllästyttää paahde ja lähdin kävelyllä vesirajaan. Opin aikoinani Adrianmeren rannalla, että rantahiekka ja merivesi tekevät mannaa kovettuneille jalkapohjille. Ranta oli täälläkin siisti, ei pelkoa lasinsirpaleista eikä muistakaan ikävistä yllätyksistä. Aallot löivät välillä aika vimmoissaan ja sortsinlahkeeni saivat merivesipesun. Rannan tuntumassa oli ankkurissa komea jahti, josta turisteja poikkesi maihin ihailemaan itä-Sisilian kuuluisimpia kohteita Taorminaa ja Naxosta.

229496.jpg

Pieni naxoslainen merenneito hänkin.

227933.jpg 

Ja tässä toinen, suomalainen.

229494.jpg

Sitten tuli tietysti nälkä rankan aamupäivän uurastuksesta. Valitsimme pizzapaikan ja pinaattipizza Pizza spinaci maistui aivan tuoreelta pinaatilta. Vain pizzan reunat teettivät töitä ne olivat kivakoviksi paistuneet.

229492.jpg  227905.jpgMT 

227907.jpgMT

Sitten vatsa täynnä kauppoja katselemaan, mutta nepä olivat tietenkin kiinni. Ei auttanut muu kuin tehdä ikkunaostoksia  - halpaa ja kätevää, varsinkin kun näki tuotteiden hinnat vain lasin läpi. Aika kallista tuntui Naxoksessa olevan, tosin ruoka oli kohtuuhintaista. Liikkeet ja ravintolat sijaitsivat rantakadun varrella, sisämaassa oli vain satunnaisia liikkeitä.

227939.jpg  227940.jpg

227942.jpg  227948.jpg

Hieman keskustan ulkopuolella oli tyylikäs huvila-alue, jonka villoja piti ihailla. Tyyriin näköisiä huviloita ympäröi komeat puutarhat ja vahtikoirat, jotka säikyttelivät haukkumisellaan ohikulkevia turisteja.

227909.jpgMT

Maaseudulla maistoin tuoreita cacheja ja kaktuksen hedelmiä, joiden sato oli kypsynyt. Kuulemma kaupoista tai markkinoilta ei saisi yhtä maukkaita hedelmiä. Turisteille cacheja kaupiteltiin Taorminassa Messinan portin lähellä tyyriiseen euron kappalehintaan, joten varmasti niitä kannattaisi etsiä ilmaiseksi villistä luonnosta.

228598.jpg

Torstaiaamuna anivarhain ajoin maaseudulle punaisen auringon vasta noustessa. Ilma oli raikas ja vuoristoisessa maastossa oli komeita villiintyneitä puutarhoja. Niitä ei enää kaikkia viljellä, koska väki on lähtenyt muualle töihin. 

Maasto oli kivikkoista, mutta vihreää. Pian löytyi autio tila, jonka pihassa törötti komea cachipuu. Maukkaita ja mehukkaita olivat. Paras aamiainen, mitä söin koko reissullani.

229497.jpg

Mutta vielä ei ollut saatu makiaa mahan täydeltä  piti löytää kaktuksen hedelmiä. Jatkoin siis matkaa ja pian aidan takana oli komea piikkipensas täynnä ruskehtavia hedelmiä. Ne piti irrottaa varovasti, sillä hedelmiä peitti piikkikerros. Veitsellä avasin kuoren ja sen alta paljastui raikas  hedelmä. Hyvää sekin oli, vaikka ei aivan vetänyt vertoja makealle cachille.

Vatsa pullollaan palasin Naxokseen ja hiivin toiseen aamiaispöytään. Merja oli jo ehtinyt lähteä Cataniaan ja minä päätin suunnistaa Acirealen kaupunkiin, jonka nähtävyyksiä barokkityylistä katedraalia ja muita rakennuksia - halusin nähdä. Rautatieaseman lipunmyyjä kuitenkin paljasti, että seuraavaan junaan oli lähes kaksi tuntia aikaa.

227953.jpg  227954.jpg

227956.jpg  227957.jpg

227958.jpg

En malttanut odottaa niin kauan, vaan päätin kokeilla porrasreittiä Taorminaan. Siestanaika oli polttavan kuuma, kun marssin kaksi kilometkiä ylös korkeuksiin. Pulssi nousi ja sydän hakkasi vimmatusti. Hiki virtasi pitkin selkää, mutta pääsin perille. Kuivattelin enimmät hiet kahvilassa ja päätin kuluttaa aikaa odottaen liikkeiden aukeamista iltavuoroon. Poikkesin tervehtimässä Prestipino-liikkeen suomalaista omistajaa, Minnaa, jonka lapsetkin olivat paikalla. Vaihdoimme kuulumisia ja toivotimme hyvää syksyn jatkoa. Ihme ja kumma tällä kertaa en löytänyt liikkeestä mitään mukaanotettavaa.

Etna

229500.jpg

Perjantaiaamuna aamiaisen jälkeen puimme lämpöistä päälle, sillä edessä oli kauan odotettu retki Etnalle. Turistibussi oli puoli tuntia myöhässä ja ehdimme jo huolestua, ettei se muistakaan tulla hakemaan meitä. Mutta sinnikäs odotus vesisateessa palkittiin ja noutaja saapui lopulta.

Bussissa meitä odotti sisilialainen, väsyneenoloinen opas ja täysi kuorma brittejä, amerikkalaisia, saksalaisia ja muutama italiaanokin. Matkan aikana opas kertoi tuliperäisistä ilmiöistä, Etnan aktiivisuudesta ja odotettavissa olevan isomman purkauksen varotoimista. Vuonna 2002 oli edellinen isompi purkaus, joten seuraavaan varauduttiin huolella. Opimme, miten sininen liekki on vaaran merkki tulivuoressa. Muuten Etnan rinteillä oli odotettavissa ohutta, rikkipitoista ilmaa, kylmyyttä ja kuumaisemia. 
 
227959.jpg  227962.jpg

227960.jpg  227966.jpg

227915.jpg  227918.jpg

Bussilla pääsi 2000 metrin korkeuteen, jossa jouduimme päättämään ostammeko vielä 45 euron hintaisen jatkolipun hissillä ja minibussilla ylös 3000 metriin. Valitin oppaalle, että luulimme jo 2000 metrissäkin olevan opastettuja kierroksia, mutta eipä niin ollutkaan. Opas taisi vähän loukkaantua valituksistani ja sanoi, että tämä on ainutkertainen tilaisuus päästä tutustumaan Etnan yläkerroksiin. Niinpä lähdimme mukaan, sillä vaihtoehtona olisi ollut kahden ja puolen tunnin odottelu alhaalla turistirysissä.

227919.jpg  227920.jpgMT

Opas oli varoittanut, ettei retki sovi astmasta tai sydänvaivoista kärsiville. Yllätyin kuitenkin sitä, miten voimattomaksi itseni tunsin jo pienen ponnistelun jälkeen ohuessa ilmassa. Kävely oli hankalaa pöpelikköisessä laavakivistössä, maisema kuin louhoksessa, jota aavemainen usvaverho, pilvet ja tulivuoren kaasut verhosivat. Ylhäällä oli todella kylmä, mutta kestin sen kuten suomalainen arktisiin oloihin tottunut vain voi.

227968.jpg  229501.jpg 

227969.jpg  227970.jpg 

227972.jpg  227967.jpg

Tulivuoren kraateriin asti emme päässeet kurkkaamaan, se olisi ollut liian vaarallista ja uuvuttavaa. Mutta tuliperäinen maa hönkäilli kaasujaan nenäämme, kivikko oli kuumaa, ilma kylmää. Totesin amerikkalaiselle turistimiehelle, että tämä on kuin saunassa, kuumat kivet odottivat vain veden viskaamista niskaansa.

Hissireissu alas oli kokemus sekin. Hissi on arvokas, 4 mrd. euron hintainen ja se on aina välillä kärsivnyt Etnan kiukunpurkauksista. Tällä kertaa rouva oli kuitenkin suopealla tuulella, ja pääsimme ehjin nahoin alas. Hieno kokemus, mutta olen edelleen sitä mieltä, että tulivuoren suuruuden ja voiman ymmärtää paremmin kaukaa kuin läheltä. Ei tuntunut todelliselta kävellä siellä yläilmoissa, näännyttää itsensä puolikuoliaaksi ja pelätä jokaista askelta. Mutta tulipa sekin reissu tehtyä!

Takaisin Naxokseen päästyämme satoi vaihteeksi. Kävimme syömässä ja lähdimme kiertelemään kaupungille. Näin erään kampaamon oven auki, ja ehdotin Merjalle, että kysyisimme sieltä aikaa. Merja kaipasi uutta väriä hiuksiinsa ja minullakin tukka tarvitsi terästystä. Kampaajamies kertoi, että 15-20 min kuluttua olisi vapaata. Hän ei puhunut eikä ymmärtänyt englantia, joten värinvalinta ja muut toimenpiteet käytiin joko elekielellä tai suomeksi. Hyvin se sujui, vaikka välillä vähän pelottikin, miltä lopputulos näyttäisi.

Liikkeessä oli paljon väkeä, elävä meininki, poskisuukkoja ja kuulumisia vaihdettiin ahkerasti.

Me suomalaiset ummikot makasimme hiustenpesupaikalla sisilialaiset hiusvärit päässä ja naureskelimme tilanteen koomisuutta. Kampaaja kai luuli, että naureskelimme hänelle, sillä hänen aluksi niin ystävällinen asenteensa muuttui viileämmäksi. Ikävä väärinkäsitys, mutta opetus meille siitä, että naurukin voi joskus loukata, jos sen syytä ei ymmärrä.

Minun kampaajani teki kovan työn kihartaessaan uuden värin saaneita hiuksiani. Olin kuulemma oikein menevän näköinen. Harmi, etten päässyt sitä itse näkemään. Olen kuitenkin sen verran kokeilunhaluinen, että nautin tällaisista ex tempore jutuista. Ja kun tukka oli hyvin, oli kaikki muukin hyvin.

Catania II

Lauantaina piti lähteä taas vaihteeksi Cataniaan vaihtamaan Merjan ostamaa neuletta. Vettä satoi heti aamusta, mutta emme antaneet sen häiritä. Olimme jo tottuneet Sisilian syksyn vaihtelevuuteen.

Perillä Cataniassa alkoi ukkostaa ja vettä tuli myrskyten. Kengät ja housunlahkeet polviin asti olivat pian litimärkinä. Yritimme pitää sadetta paikallisten tapaan liikkeiden katosten alla, mutta koska sade ei näyttänyt laantumisen merkkejä, jatkoimme matkaa. Viemäreistä pulppusi vettä ylöspäin, liikenne takkuili, rännit olivat haljeta vedenpaljoudesta. Vain liikkeissä ja kahviloissa oli mahdollisuus hetken kuivatella itseään.

Merjan liike löytyi ja vaihto onnistui. Sateen vuoksi halusimme sisätiloihin ja aloitimme vaateostokset. Niitä jatkui aina siihen asti, kun liikkeet olivat auki.

Tuliaisina toin neuleita, housuja ja hiuskoristeita. Valikoima oli talvista, sillä sesonki oli alkanut jo elokuun lopussa. Mutta se ei haitannut, sillä märissä vaateissa lämpimien nuttujen ostaminen helpotti edes vähän.

Yhdessä liikkeessä vietimme aika kauan aikaa, ja sieltä lähtöä tehdessämme huomasin, että sateenvarjoni oli hävinnyt ovenpielestä. Kysyin myyjältä, mikä neuvoksi. Olin jo ostamassa sateenvarjokauppiaalta uutta tilalle, kun vaatemyyjä tarjosi minulle vaihdokkia, joka oli jäänyt liikkeeseen. Niin sain uuden sontsan mukaani ja omani jatkaa suojaamistaan jossain Catanian kaduilla.

228759.jpg

Bussiasemalla kaivoimme paluuliput esiin, mutta Merjan lippupa oli muuttanut olomuotoaan täysin: se oli kastunut epämääräiseksi paperimössöksi, josta oli mahdoton saada kokonaista. Merja näytti lippunsa riekaleita kuskille, joka vain puristeli päätään ja päästi ystäväni pälkähästä. Sellaista ja paljon muutakin kummallista voi sattua vain Sisilian syysmyrskyssä.

132702.jpg

Sunnuntai oli lähtöpäivä. Mieli oli apea, kuten aina Sisiliasta lähtiessä. Mielessä kävi epäilys siitä, oliko tämä viimeinen kerta, kun näen tämän saaren ja sen ihmiset. Kuka tietää, ehkä joskus vielä palaan? Jokin siellä vain vetää vastustamattomasti puoleensa. 

Lue myös toisen Sisilian-matkani kertomus.