Meillä töissä pidetään työajanseurantaa. Kaikki tekemiset kirjataan jollekin tehtäväkoodille ja ne raportoidaan eteenpäin kuukausittain.

Minä yritän nyt pitää onnellisuuden seurantaa tältä viikolta.

Maanantaina onnea tuotti töihin paluu virkistyneenä ja nahka pehmoisena kylpyläreissun jälkeen. Mukana oli uusi suklaaruskea laukku, joka tuotti iloa viikon joka päivä. Olin onnellinen siitäkin, että muistin ostaa työkavereille Kalev-suklaata, joka myös todettiin hyväksi.

Tiistaina onnea tuotti koko 27-tuumaisen tietokoneen 20-sivuisena täyttävä taittovedos. Se näytti ensin oikein hyvältä, mutta onnekseni löysin siitä muutaman kohtalokkaan virheen, jotka piti korjata. Taittokierrokset jatkuivat koko viikon ja tänään perjantaina puolen päivän aikaan olin todella onnellinen, kun sain sanoa taittajalle kiitos hyvästä työstä ja antaa samalla lehdelle painoluvan. Toivottavasti olen onnellinen vielä ensi maanantainakin, kun lehti ilmestyy.

Keskiviikkona olin onnellinen palaverista it-ihmisten kanssa. Etukäteen vähän epäilin, mitä siitäkin mahtaa tulla, mutta pelko oli turha. Aivan oma-aloitteisesti he olivat ryhtyneet toimeen, jota minun olisi pitänyt jo aikoja sitten heille ehdottaa. Olivat tulleet itse samaan tulokseen. Ajatuksen voimallako töitä nykyään tehdään?

Torstaina olin onnellinen tavatessani fiksun viestintätutkijan, joka hänkin otti oma-aloitteisesti yhteyttä ja tarjosi meille palveluitaan. Ja tämä kaikki juuri silloin, kun sellaisia palveluita tarvitsemme. Kummallisia sattumia, vai ovatko sittenkään? Palaveri oli mukavaa vaihtelua yksin tietokoneen ääressä kyyröttämiseen. Uusia ideoita syntyi ja jatkossakin yhteystyö todennäköisesti jatkuu. Miten mukavaa onkaan tavata aivan oikeita, eläviä ihmisiä pelkkien virtuaalikontaktien sijaan. Sanoa käsipäivää, jutella muustakin kuin säästä, väliillä jopa nauraa. Suosittelen lämpimästi. Ei tehokkuus ole aina tärkeintä, vaan läsnäolo. Olla ihminen.

Tänään perjantaina olin jo aamusta onnellinen siitä, että on perjantai, viikon paras päivä. Nyt iloitsen raikkaasta, siivotusta asunnosta ja illan hämärtymisestä, joka peittää kipeästi pesua kaipaavat ikkunat. Olen onnellinen vauhdikkaasta työviikosta ja alkavasta viikonlopusta. Olen onnellinen siitä, että sain tehdä niin monenlaisia asioita ja siitäkin, että niin moni asia jäi vielä tekemättä. Onneksi ensi viikollekin jäi tehtävää.

Onneen on monta syytä, mutta jokainen niistä on yhtä tärkeä.