252398.jpg

Oli liukas ja loskainen iltalenkkikeli. Käpyttelin varoen jalkakäytävää eteenpäin. Oli pimeää ja myrsky puski naamaan. Näin edelläni kulkevan tumman hahmon, joka varovaisesti tallusteli pitkin ajoradan reunaa. Sain hänet pian kiinni.

- Voisitko kulkea kanssani Saalemiin? hän kysyi.
- Joo, totta kai.
- Mua niin pelottaa kulkea tässä kelissä, kun kaaduin perjantaina ja löin pääni, nainen jatkoi.
- Haluatko käteni turvaksi? kysyin.
- Huh, joo.

Jatkoimme yhdessä käsikynkkää matkaa. Kaksi tuntematonta, mutta tutustuimme tuon vajaan kilometrin matkan aikana. Hän kertoi haluavansa päästä Helluntaiseurakunnan nuorteniltaan. Minä puolestani kerroin olevani iltalenkillä, mutta ymmärtäväni hyvin, että siinä säässä pelotti liikkua

Nainen ei ollut iäkäs, mutta pelokas hänen askeleensa oli. Se tunnusteli alustaa kuin epäillen sen kantavuutta.

Kerroin hänelle, miten usein olen itse saanut tuntemattomilta apua hädässä. Miten kiitollinen olen siitä, että voin vaihteeksi auttaa itsekin. Niin usein jää kiitos sanomatta hädän hetkellä. Ei ole joko voimia tai sanoja, kaikki oleellinen puuttuu.

Nainen kertoi isästään, joka oli metsästysreissullaan melkein uponnut suohon. Vain mukana ollut koira oli pelastanut isäntänsä, kun tämä oli saanut vedettyä itsensä kuiville koiran jalkaan tarttumalla.

Minä kerroin puolestani omasta karvakorvastani, joka ei hylännyt lumihankeen tuupertunutta emäntäänsä, vaan odotti uskollisesti vierellä niin kauan, että apu löysi perille. Sillä kertaa se oli poliisi, joka oli huomannut jotain outoa syrjäisellä polulla. He tulivat tarkastamaan tilanteen ja kerroin, että olen diabeetikko ja sokerini ovat liian matalalla. Jalkani eivät silloin kanna ja tarvitsen jotain sokeripitoista ja nopeasti. Niin minut ja koirani nostettiin mustan maijan perään ja kuskattiin ensiapuun. Kiltit poliisisedät veivät vielä koirani kotiin.

Apua saa silloin, kun sitä tarvitsee. Suojelusenkeleitä olen tavannut niin usein Suomessa ja muuallakin maailmassa, etten voi olla uskomatta niiden varjelukseen. Tuli hyvä mieli, kun vaihteeksi sain olla itsekin sellainen.