Selevee savvoo

© Riitta Salo 2007

 

816695.jpg

Näkymä Ukko-Kolilta kiehtoi muinoin jo Eero Järnefeltiä, eikä suotta. Kansallismaisemassa oli mukava olla suomalainen, vaikka venäläisiä tulvi samoille kallioille päivää paistattelemaan.  

Itä-Suomi on jostain syystä jäänyt minulle vieraaksi. Niinpä oli hieno kokemus kiertää Savossa ja Pohjois-Karjalassa elokuun alussa. Sää oli helteinen ja muut paiskivat töitä hiki hatussa, kun minä suuntasin matkakaverini Rolfin kanssa auton nokan kohti itää. Mukana oli kaikkea mahdollista teltasta, makuupusseista ja pelastusliiveistä alkaen. Retkikeitin ja hyttysmyrkyt oli pakattu myös mukaan. Norjalainen villapaita komeili auton takaikkunalla, varmuuden vuoksi. Arvatkaapa, tarvittiinko sitä?

Kuopijjoo

Kuopiossa piipahdimme iltasella Puijon maisemissa. Eväänä oli muikkukukkoa, joka maistui taivaalliselta metsän siimekseksessä.

816535.jpg  816539.jpg

Puijon ympäristössä oli korkeuseroja mukavasti. Sauvakävely oli suosittu kuntoilumuoto, samoin golf metsäisellä kentällä. Kaiken kruunasi aito savolainen ikimetsä, joka tulvi sieniä, mustikoita, hyttysiä ja kuntoilijoita.

816553.jpg  816558.jpg

816559.jpg  816560.jpg

Kuka tervejärkinen uskaltaa hypätä Puijon mäestä ja hyppää vielä pitkälle? Minua huimasi jo pelkkä tornien tiirailu ja alastulorinteeseen kurkottelu. Eipä suotta kutsuta mäkihyppääjiä mäkikotkiksi. Mutta missä Matti luurasi?

816562.jpg

Tahkoa vääntämään

Kuopiosta matkasimme Sonkajärven mökille ja sieltä edelleen saunomisen ja uimisen jälkeen Nilsiän lähellä sijaitsevaan Tahkovuoreen.

816565.jpg  816566.jpg

Tahkolta oli vuokrattu kolmeksi päiväksi luksusmökki, jossa oli jopa astianpesukone ja avara parveke. Lähellä sijaitsi suosittu golfkenttä sekä Tahkon hotelli ja kylpylä. Lähellä oli myös Syvärinjärvi, johon aioimme tutustua mökin vuokraan sisältyvällä soutuveneellä.

816567.jpg  816568.jpg

Ihmettelimme Tahkon mökkejä: ne näytttivät enemmän alppimajoilta kuin Suomen maisemaan sopivilta rakennuksilta. Emme kuitenkaan antaneet ulkonäön häiritä, emme myöskään alueen selvästi vauraan asiakaskunnan. Muiden marssiessa perjantai-iltana hotellin terassille me suuntasimme laskettelurinteen alapuolella, Syvärin rannassa kulkevalle vaellusreitille. Paikalla näytti olevan runsaasti golfareita pikkuisine autoineen, mutta meiltä mailat puutttuivat. Onneksi oli se veneen avain ja tappi venhon pohjalle.

816575.jpg  816578.jpg

Syväri näytti päivällä pelottavan tummalta, kun läheisten kuusien varjot heijastuivat järven pinnasta. Järvi oli ilmeisen syvä, mutta kirkasvetinen. Ja hiljainen, lukuunottamatta yhtä vesihiihtäjää ja paria moottorivenettä emme nähneet muita vesilläliikkujia. Kummallista! Missä kalastajat? Uimarannalla oli toki muutama lapsi polskimassa, muuten kaikki taisivat viettää aikaansa viheriöllä.

Lampaat huolehtivat maisemasta ja antoivat välillä kyytiä liian innokkaille mopoilijoille. Määkinä kuului hyvin veneeseen asti.

816588.jpg  816591.jpg

Löysimme viihtyisän laiturin ja kiinnitimme siihen veneen. Laiturilta ylös kavuttuamme löysimme mustikoiden ja vadelmien lisäksi hyväkúntoisen laavun ja puuceen. Olimme paikan ainoat kävijät, mutta läheisissä maalaistaloissa näytti olevan asukkaita. Hevosiakin näkyi laitumella ja niitä marjoja riitti myös. Syvärinjärven uimalaatu todettiin erinomaiseksi. Ihana paikka!

816592.jpg  816594.jpg

Seuraavan päivän ohjelma järjestyi pyörävuokraamosta. Tahkon maastossa on eripituisia ja -vaikeusasteisia pyöräilyreittejä, joten päätimme hankkia allemme kunnon maastopyörät. Hintaa vuokrapyörälle tuli 25 euroa per vuorokausi, mutta niiden avulla näkisimme lähimaisemia paremmin. Helteinen sää hieman arvelutti, mutta pakkasimme reppuihin eväät ja suuntasimme kohti Nilsiää. Emme tietenkään tyytyneet pyöräilemään maantien pientareella, vaan valitsimme metsän halki kulkevan pyöräilyreitin. Kaikki tuntui sujuvan hyvin, vaihteiden opettelun ja satulan korkeuden säätämisen jälkeen. Mutta missä oli pyöräilyreitin alkupiste? Hieman tuurinkaupalla päädyimme keskelle metsää, josta reitti ei näyttänyt jatkuvan minnekään. Aivan kuin ahdinkomme kuullen läheisestä mökistä riensi avuksemme harmaapartainen pikku-ukko, joka neuvoi meitä suuntaamaan kivikon läpi eteenpäin. Kuulemma moni muukin oli mennyt sillä kohtaa harhaan Tahkolta Nilsiään pyöräillessään.

Nilsiässä piti tietenkin käydä uimassa. Ja jäätelöllä. Ja syödä eväitä ja levätä urheilukentän penkillä. Sää oli ihnateellinen ja parani vain kohti iltaa. Olin kuvitellut Nilsiän hiljaiseksi pikkukyläksi, mutta kaikkea vielä! Se oli vilkas ja kaunis kaupunki, jossa oli komea kirkko.

Paluumatkalla pyöräni näytti todellisen luonteensa. Vaihteet vaihtuivat vasta viivellä, eivätkä asettuneet silloinkaan aloilleen. Pyörä kolisi ja paukkui, polkimet notkahtelivat kesken ylämäen polkemisen ja raapivat sääreeni komeat haavat. Aloin hermostua menopeliini, kiukuttelin sille ja loppumatkan sain taivaltaa Rolfin pyörällä, joka sekään ei ollut aivan priima. Mutta ehkä huomenna maastossa pyörät pääsisivät oikeuksiinsa?

Lähtöpäivän aamuna suuntasimme jo varhain vaativalle maastolenkille Tahkon alarinteille. Polku oli kivistä, kapeaa ja märkää. Jännitin ajamista, olin vähällä lentää pyörän selästä monta kertaa ja jännitin käteni kipeiksi pyörän selässä tasapainoillessani. Mutta luonto oli upea: rauhallinen, vaihteleva ja täynnä vadelmapuskia. Käytimme tietenkin tarjonnan hyväksemme ja söimme vatsamme täyteen isoja, makeita vattuja. Matotarkastajalla riitti hommia, mutta sato oli laadukas. 

Pyörävuokraamossa valitimme pyörien vaihteista ja saimme pienen alennuksen. 

Akka-Kolin lämpöiset posket

Hyvästelimme luksusmökin ja mietimme, voisiko Tahkolle palata talvella. Tällä kertaa matka jatkui kuitenkin kohti Kolia. Ajelimme kohti Pohjois-Karjalaa ja saavuimme Pielisen lounaisrannalla sijaitsevaan Koliin. Löysimme viehättävän Loma-Kolin leirintäalueen ja pystytimme telttamme aivan järven rantaan, mäntyjen keskelle. Paikalla näytti olevan muitakin: venäläisbussi oli tuonut mukanaan joukon äänekkäitä ja innokkaita itäturisteja, jotka kokkailivat keittotilassa ruokaa koko perhelle isoissa kattiloissaan.

Meillä oli onneksi retkikeitin. Se alkoi matkan aikana saada väriä pintaansa, mutta niin puuron kuin kahvinkin keittäminen onnistui keittimellä nopeasti. Tattaripuuro oli aamujemme herkku, joka piti nälän loitolla pitkään.

816601.jpg  816606.jpg 

Seuraavana aamuna suuntasimme Kolin kansallispuistoon. Ensin hiihtohissillä ylös kuusenlatvoja hipoen, sitten vaeltamaan alppimaisemaan.

816608.jpg  816613.jpg

816617.jpg  816629.jpg

816640.jpg  816648.jpg

816684.jpg  816715.jpg

Kolin kansallispuisto oli täynnä hienoja vaelluspolkuja. Osa vei Ukko-Kolin laelle, josta oli huikeat näkymät alas Pieliselle.

816689.jpg  816699.jpg

816701.jpg  816703.jpg

816712.jpg 

Akka-Kolilla oli ihanan siloiset ja lämpöiset posket. Kallion laella oli mukava loikoilla ja kuunnella eteenpäin rynnivän venäläisturistijoukon pulinaa. 

816716.jpg 

Kolin satama oli viehättävä ja siellä oli mukava ravintola.

Luostarin kautta Kohti Korpilahtea

Kolille oli lopulta pakko sanoa hyvästi ja suunnata seuraavaan kohteeseen Korpilahdelle.

816718.jpg

Matka kulki Outokummun kautta, jossa poikkesimme vanhalla kaivoksella.

816720.jpg

Heinävedellä poikkesimme Valamon luostariin.

816721.jpg

Luostarin päätoimeentulo tulee nykyään matkailusta ja sen kyllä huomasi. Paikka oli täynnä turisteja, myytäviä tuotteita ja herkullista ruokaa. Popsimme vatsamme täyteen seisovasta pöydästä ja kiertelimme tutustumassa alueeseen. Kirkossa kuuntelimme venäläisen miestrion kaunista laulua ja sytytin sen jälkeen kaksi tuohusta alttarin lähelle.

Muutaman mustaan kaapuun pukeutuneen munkinkin onnistuimme näkemään. Mietin vain, miten he pystyvät siinä turistivilinässä maalaamaan ikoneitaan tai keskittymään muihin puuhiinsa.

816724.jpg  816726.jpg

Viinimarjan poimijat ahersivat pellolla. Marjoista munkit valmistavat viiniä myytäväksi. Valamon kansanopistossa on monipuolinen kurssitarjonta, johon kuuluu kursseja mm. luovasta kirjoittamisesta, ikoninmaalauksesta, ihmisenä kasvamisesta, retriitistä jne. Olisko se seuraava kurssipaikkani?

816728.jpg 

Sitten piti taas jatkaa kohti Korpilahtea. Siellä meitä odotti kalastajamökin oloinen rantasauna Päijänteen rannalla.

816730.jpg  816729.jpg

Pitkällä laiturilla oli mukava paistatella päivää ja pelata korttia. Ruuat syötiin tietenkin ulkona ja grillikin piti virittää saunan kaveriksi. Paikka oli todella rauhallinen ja syrjässä, joten luonnon äänet tulivat todella liki. Illan hämyssä säikähdin pahemman kerran, kun puuceen takaa kuului omituista rahinaa, kuin ison karhun tömistelyä. Seuraavaksi kuului äänekäs loiskahdus rannasta. Paikka oli täynnä elämää: lepakot lentelivät mökin ulkovalojen houkuttelemina, hyttyset inisivät ja olimme muutenkin luonnon hellässä huomassa.

Itäinen Suomi tuli tuon matkan aikana tutuksi. Kaikki sujui loistavasti, sää suosi, kohteet olivat mielenkiintoisia. Ainut menetys oli ehkä helteessä pilaantumaan päässyt maito ja hieman pehmenneet juustot. Muuten palasimme tyytyväisinä reissultamme.