...olen todennäköisesti Catanian lentokentällä Sisiliassa. Suuntaamme kohti Giardini di Naxosta, pientä saaren itärannan lomakohdetta Joonianmeren rannalla, Taorminan kupeessa.

Vannoin aikoinani, etten lähde samaan lomakohteeseen toista kertaa. Maailmassa riittää muutenkin nähtävää, joten aikaa ja rahaa ei kannata haaskata saman paikan ihmettelemiseen. Miksi sitten lähden Sisiliaan jo kolmatta kertaa? Syitä on monia.

Haluan nähdä Sisilian lokakuun. Aiemmin olen tutustunut tuohon tuliperäiseen saareen vain huhtikuussa, joka paikallisten mielestä on vielä talvea. Toppatakeissa ja villavaatteissa he hytisivät kadunkulmissa. Mutta lokakuussa Suomi puolestaan hytisee syystamineissaan, ja Sisiliassa eletään toista kevättä, la seconda primavera. Pelloilla korjataan viinisatoa, josta ohikulkijakin saa maistiaisia: uskomattoman makeita ja mehukkaita pikku rypäleitä.

Lämpömittarin elohopea kipuaa parhaimmillaan yli kolmeenkymmeneen asteeseen, ja merivesi on kesän jäljiltä lämmintä.

Haluan kiivetä Etnalle. Tuo vanha rouva on kaikkialla itärannikolla läsnä, mutta sen helmoja pitkin en toistaiseksi ole vielä ehtinyt kapuamaan. Mahtaako siellä ylhäällä todella olla lunta? Tuskin lokakuussa. Entä tuprutteleeko rouva, kuten ensimmäisellä Sisilian-matkallani 2005 huhtikuussa lentokoneesta näytti?

Myös Messina kiinnostaa. Haluan kurkistaa Messinansalmen yli manner-Italiaan. Ihmetellä kaupungin historiaa ja ehkäpä piipahtaa ostoksillekin. Naxoksesta on onneksi hyvät bussi- ja junayhteydet varsinkin rantakaupunkeihin. Ja Palladio-hotellin lähellä on pysäkit.

Haluan kuulla, miten Ignazion romaani etenee. Viimeksi hän oli kirjoittanut ensimmäistä sivua ties kuinka monetta kertaa. Jospa vihdoinkin se olisi valmis. Hän mietti myös sitä, miten saisi käsinkirjoittamansa aineiston sähköiseen muotoon. Ostaako tietokone vai puhtaaksikirjoitus? Pyysin valmista romaania luettavakseni, mutta vielä sitä ei ole kuulunut. Tiedän, miten vaikeaa viimeisen pisteen pistäminen tarinalle on.

Ehkä myös syksyn katkaiseminen voi olla yksi syy lähtemiseen. Lokakuu on yleensä rankka kuukausi, pimeä ja julma. Tosin viimeaikoina säät ovat muuttuneet kummasti, voi sataa räntää ja olla lähes hellettä lokakuussakin.

Tässä tarinassani on ehkä lievää selittelyn makua ja liikaa linkkejä, mutta ihana on taas lähteä. Olen lähtemisaddikti. Kaiken lentoturvallisuustouhotuksen uhallakin haluan nousta ilmaan, matkata kohti ei-enää-niin-tuntematonta. Haluan taas nähdä ne lätsäpäiset papat caffeterian nurkkapöydässä,

tervehtiä vanhoja rouvia sivukujilla ja ihmetellä saaren asukkaiden sisukkuutta. Ikävä on ollut kaikkea sitä.