Mutta läheltä on pitänyt jo pitkän aikaa. Sairastuin nimittäin noin viikko Australiasta ja Hongkongista paluuni jälkeen flunssaan. Aluksi se vaikutti aivan viattomalta kesäflunssalta. Mutta parin kolmen viikon jälkeen aloin kyllästyä jatkuvaan niiskutukseen, kröhimiseen ja väsymiseen. Iltalenkeillä katseeni etsiskeli vain lähintä penkkiä, jolle olisin voinut mennä pitkäkseni. Työmatkapyöräilyä en voinut kuvitellakaan.

Samaan aikaan töissä oli tietenkin keväthässäkkää, palaveerausta, tulevan suunnittelua, tehtyjen juttujen viimeistelyä - ei ollut aikaa sairastaa, saati hoitaa itseään.

No, lopulta sain ajan työpaikkalääkärltä. Hän totesi sen, minkä tiesin jo muutenkin: keuhkoputkentulehdus. Antibiooteilla se hoituisi.

Mutta eipä ollut tämä kanta biooteilla nujerrettavissa. Se vain yltyi lääkkeistä. Aaamuisin henki ei kulkenut lainkaan, hengästyin lyhyellä matkalla, nukahtelin bussissa, olin sairas.

Viime lauantaiaamna minulla oli vihdoin aikaa lähteä hakemaan apua hengenahdistukseeni. Olin aivan varma, että minulla on astma, vähintään. Kuuma sää tuntui vain pahentavan oloa.

Vaivoin jaksoin kävellä lyhyen matkan päivystykseen. Yritin kuiskata lasikopissa istuvalle vastaanottotytölle:
- En saa hengitettyä.
- Onko sinulla astma, hän kysyi.
- Ei ainakaan todettua.
- No, lääkäri katsoo, yritän saada sinulle ajan nopeasti.

Istuin odotussalissa ja yritin haukkoa henkeä. Aivan kuin joku olisi edelleen painanut tyynyä kasvoilleni. En ole ikinä kokenut vastaavaa.

Onneksi pääsin lääkärin puheille ja hän passitti verikokeisiin, keuhkokuvaan ja hengittelemään astmalääkettä. Kyllä niistä selviäsi, mikä tyttöä vaivaa.

- Onko tämä astmaa, kysyin lääkäriltä.
- Ei, kyllä tämä on aivan tavallinen, pitkittynyt keuhkoputkentulehdus.

Ja oikeassa lääkäritäti oli. Tosin ennen lopullista diagnoosia meinasin nuukahtaa portaikkoon kiivetessäni toisen kerroksen röntgeniin. Labratätikin näytti huolestuneelta, mikä potilasta oikein vaivaa, keuhkokuumeko.

Nyt olen hengitellyt pari päivää astmalääkkeitä ja olo on hieman kohentunut. Ulkona kesä on kuulemma kauneimmillaan. Töissä kiireet jatkuvat. Minä teen niitä nyt vaihteeksi toipilaana kotoapäin.

Selvinnen tästäkin, mutta miksi sen pitää aina ottaa niin koville?

652813.jpg
NiceRuniin osallistuminen ei ehkä ollut kovin fiksua sairaana, mutta minkäs teit? Mitali oli pakko saada.