Kevät yllätti minut täysin tänä vuonna. Piti etsiä kaapista kävelykengät ennen kuin olin kunnolla ehtinyt tottua talvikenkiin.

Kuluneilta ja reppanoilta viime syksynä hankitut menokkaat näyttivät. Olivat raukat joutuneet patikoimaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa, Etnan- laavakivikoissa, Suomen syyssateissa ja nyt kevätpölyssä. Ei auttanut, vaikka yritin niitä Old Seamanilla blankata. Kenkäkauppaan siis tuli asiaa.

Epäonnekseni kotikaupunkini ainoassa (!) kenkäkaupassa oli jokin poistomyyntipäivä ja paikka tietysti täynnä asiakkaita. Myyjiä sen sijaan ei näkynyt mailla halmeilla. Ominpäin tiirailin kenkiä ja ihmettelin tukevien kävelykenkien vähyyttä. Sen sijaan sandaalityyppisiä kesäkenkiä ja pistokkaita oli vaikka kuinka paljon. Olipa tarjolla vielä pitkävartisia saapikkaitakin. Mutta ei kunnon kävelykenkiä.

Muutama kenkäpari melkein herätti kiinnostukseni, kunnes huomasin, että kokoja oli tarjolla enää kaksi; 36 ja 37. Eikä myyjää vieläkään missään. Oli pakko lähteä etsimään häntä. Kassan luona kaksi myyjää keskusteli keskenään kaikessa rauhassa. He näyttivät hieman hämmentyneiltä ja yllätetyiltä, kun rykäisin kurkkuani ja esitin kysymykseni: Löytyisiköhän näistä kengistä yhtään isompaa kokoa? Myyjä tarkisti asian ja ilmoitti, että siinä ovat viimeiset. Lisää oli turha odottaa. Seuraavaksi tulisivat kesäkengät. Ihmettelin ääneen, miten maaliskuussa osa kevätkengistä on jo myyty loppuun ja miten vähän niitä on tarjolla. Myyjä vetosi hyviin kevätsäihin, ihmiset kuulemma ostavat aivan hulluna kevyitä kenkiä. Pistokkaita ja avokkaita. Mutta missä ne kävelykengät ovat?

- Ei niitä enää kukaan käytä, myyjä vastasi.

Ihmettelin yhä enemmän ja totesin sitten vain jo luovuttaneena, että pitää kai etsiä jostain lenkkarit jalkaan. En suostuisi kipittämään aamulenkillä peläten pistokkaiden putoamista jaloista ja kantapäät palellen. En tosiaankaan!

Mutta sitten nurkan takaa, lenkkarien välistä, löytyivät tukevannäköiset menopelit. Ihaninta oli se, että myös jalkani pitivät niistä heti ensitutustumisella. Ne olivat uudet kävelykenkäni. Eivät kovin naiselliset ja muodikkaat ehkä, mutta käyttökelpoiset, kävelyyn sopivat. Sillä se kai yhä on kenkien tärkein tehtävä? Meidän ilmasto-oloissamme. Muut saavat puolestani kulkea vaikka varvastossuissa talvipakkasilla, mutta omia jalkojani en halua ehdoin tahdoin rääkätä. Siihen ne ovat liian arvokkaat.