Kuva valehtelee, aina. Cannolinini olivat nimittäin yllä olevasta kuvasta huolimatta maistuvia. Ei ollut formuja, ei, eikä ricottaa, mutta täyte suli suussa. Jopa piparkakkujen päällä se maistui kuulemma hyvältä. Vielä parempaa se kuitenkin oli noiden käppyräisten ja kovien rasvassa (rypsi- ei oliiviöljyä) paistettujen hirviöiden päälle levitettynä.

Jälleen sai kokki kiitosta. Luovuus kunniaan. Eikä koskaan, ikinä, saa lannistua, jos jokin osa reseptistä puuttuu! Se lisää vain haastetta. Seuraavaksi ajattelin soveltaa reseptiä täytekakkuun, sillä ne lähestyvät. Syntymäpäivät nimittäin. Nyt olisi ainakin yksi hyvä syy viettää niitä.

Niin, ja cannolireseptin julkaisen täällä vain pyynnöstä, jos joku muukin haluaa kokeilla onneaan. Olkaa rohkeita, tarttukaa sisilialaista reseptiä korvista ja nauttikaa lopputuloksesta!