Katsoin eilenillalla televisiosta pätkän Prisma-ohjelmaa, jonka aiheena oli omega-3-rasvahappo. Esittelytekstin mukaan kalasta saatavan omega-3-öljyn väitetään parantavan lasten älykkyyttä, kohottavan mielialaa ja estävän murhia. Toiset uskovat omega-3:n parantavan paitsi sydämen ja verisuonten myös aivojen toimintakykyä, autismia, masennusta ja ADHD:tä.

Ohjelma pisti taas kerran miettimään, voiko syömällä tulla terveeksi. Meidän aikamme tulvii tietoa ruuasta ja terveydestä. Usein nämä tiedot voivat olla niin ristiriitaisia, että tavallinen syöjä menettää uskonsa koko touhuun. Milloin kala on vaarallista raskasmetallien, kuten elohopean takia, milloin se on terveellistä. Annetaan ohjeita siitä, kuinka usein esimerkiksi silakkaa saa syödä. Kasviksista ja marjoista löytyy terveyttä edistäviä yhdisteitä, kuten flavonoideja. Rasva, varsinkin eläinperäinen, on ollut pannassa jo kauan. Lehmänmaidolla epäillään olevan vaikutusta esimerkiksi nuoruustyypin diabeteksen kehittymiseen.

Ahdistaa. Kuka enää uskaltaa syödä mitään? Ja jos uskaltaakin, huonolla omallatunnolla. Ei ihme, että tässä sekavassa inforamaatiotulvassa ihmiset piut paut välittävät syömisistään. Kansa pullistuu, lapsetkin. Naistenlehdet tulvivat herkullisia ruokaohjeita ja seuraavalla sivulla laihdutusohjeita. Ihmepillerit ja -dieetit ovat kuumaa kamaa.

Milloin ruuasta katosi sen perimmäinen tarkoitus - nälän poistaminen? Kuinka moni meistä enää edes tuntee olevansa nälkäinen? Entä kuinka moni osaa kuunnella kehoaan? Se kertoo yllättävän tarkkaan, mitä haluaa. Ja paras laihdutuskuuri on oman kokemukseni mukaan se, kun lopettaa laihduttamisen ja alkaa kuunnella kehoaan.

Sillä lopulta syömisessä ei voi olla yksin kyse terveyden vaalimisesta, siitä että ruoka olisi lääke, vaan sen pitää olla myös iloa, nautintoa, silmänruokaa, sosiaalista kanssakäymistä. Vaikka ruoka suussa ei saakaan puhua. Pakkomielteet syömisestä ovat merkki pahoinvoinnista. Omasta kehosta on tullut vieras, uhka, jota pitää koulia, kurittaa ja muokata.

Mielestäni herkutella pitää, mutta hyvällä omallatunnolla. Ei ruoka ole vihollinen, vaan ystävä, jokapäiväinen leipä, joka auttaa meitä jaksamaan.