©Riitta Salo 2006
Bratislava 31.3.-7.4.2006
Kun ystäväni Arja ehdotti matkaa Bratislavaan, mietin mikä ihmeen kaupunki se on ja missä. Jo se riitti syyksi varata OK-matkoilta viikon reissu Slovakian pääkaupunkiin. Ehkä viikon aikana saisin selville vähän lisää tästä tuntemattomasta maasta ja sen keskiaikaisesta pääkaupungista. Ehkä oppisin pari sanaa slovakkiakin.
Slovakia, Slovenská Republika, on asukasluvultaan Suomen kokoinen, 5,4 miljoonan asukkaan, tasavalta, jonka pääkaupungissa Bratislavassa on 446 820 asukasta. Bratislava on puoliksi Pienten Karpaattien vuorijonon rinteillä. Pienet Karpaatit tarjoavat upeita näköalapaikkoja, joilta voit nähdä yli kaupungin aina Itävaltaan asti.
Alkupaloiksi hieman historiaa
Bratislavan linnoituksen ympärille muodostui pieni kaupunki Rooman vallan aikaan noin vuonna 100 eKr. Ensin germaanit ja 500-luvulla slaavit valloittivat kaupungin. Vuosina 863-1002 Bratislavan alue kuului slaavilaiseen Suur-Määrin eli Moravian valtakuntaan. 1000-luvulla suurin osa tätä valtakuntaa oli osa Unkaria.
Keisarinna Maria Teresia
Vuosina 1536-1784 Bratislava oli Unkarin pääkaupunki turkkilaisten hallitessa Unkarin etelä- ja itäosia. Habsburgien aikaan erityisesti keisarinna Maria Teresia ja hänen hovinsa vaikuttivat paljon Bratislavan kaupungin (tuolloin Pressburg) kehittymiseen 1700-luvulla. 1800-luvun keskivaiheilla Slovakiassa syntyi voimakas kansallinen liike, jota seurasivat Habsburgien sortotoimenpiteet. 1919 Habsburgien kukistuttua slovakit ja tsekit yhdistyivät Tshekkoslovakiaksi.
1938 Slovakia julistautui autonomiseksi tasavallaksi. 1939 tsekit valtasivat kapinoivan Bratislavan. Slovakia julistautui itsenäiseksi Saksan tukemana. 1944 maassa puhkesi kapina saksalaisia vastaan ja venäläiset valtasivat maan. 1945 palautettiin yhdistynyt Tshekkoslovakia.
1.1.1993 Slovakia itsenäistyi. EU:n jäsenvaltio siitä tuli 2004.Bratislava kiikarissa
Maaliskuun viimeisenä päivänä lensimme Arjan kanssa Wieniin, josta oli bussikuljetus Bratislavaan. Illan hämärtyessä ajelimme kohti rajaa ja odotimme malttamattomina Bratislavan valojen ilmestymistä.
Hotelli Ibis Centrum oli majapaikkamme viikon ajan. Bratislavan keskustassa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä Vanhasta kaupungista sijaitseva uusi hotelli tarjosi meille pikkuriikkisen huoneen ja buffetaamiaisen. Ensimmäisen yön jälkeen huomasimme, että myös remonttimelu kuului hintaan. Niinpä pyysimme hiljaisempaa huonetta, mikä onneksi järjestyikin. Yöunet ja varsinkin rauhalliset aamut ovat lomalla kullanarvoisia, varsinkin Bratislavassa, jossa paukkuu ja kolisee yötä päivää.
<?xml:namespace prefix = w ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:word" />Lauantaina lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja suuntasimme tietenkin ostoksille keskustaan ja vanhaan kaupunkiin. Huomasimme, että kaduilla on kummalliset nimet, mutta raitiovaunutyömaa on hyvä maamerkki, jota pitkin pääsee lähelle hotellia.
|
|
Bratislava on edelleen Euroopan pääkaupungeista vähiten tunnettu. Kaupungin keskeinen sijainti Itävallan ja Unkarin lähellä ja kaupunkia halkova kaunis Tonava luovat sille oman viehätyksensä. Suhteellisen pieni Bratislava tarjoaa runsaasti mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.
Ostosmahdollisuudet ovat kehittyneet viime vuosina merkittävästi ja nykyään kaupungista löytyy paljon niin pikku putiikkeja kuin komeita ostoskeskuksiakin. Palvelu kaupoissa on ystävällistä, mutta pidättyväistä, sillä myyjien kielitaito ei aina vakuuta. Saksaa puhutaan yleisemmin kuin englantia.
Budvaria, Pilsner Urguellia ja Velkopopovicky Kozelia
Illalla tutustuimme kaupungin pubeihin keskustassa ja vanhassa kaupungissa. Slovak Pubissa Obchodna-kadulla esiteltiin slovakialaista perinnettä ei-perinteiseen tapaan ja Slovakian historian eri vaiheita 14 erillisessä huoneessa. Paikkaan mahtuu jopa 650 henkilöä. Pubista löytyi monenlaisia oluita, kuten Zlaty Bazantia tai Sarista. Tarjolla oli myös tsekkiläisiä oluita, kuten Budvaria, Pilsner Urguellia ja Velkopopovicky Kozelia.
Charlie´s Pub löytyi erään toisen pubin tarjoilijan ohjeiden perusteella. Paikan lattia jytisi kovaäänisestä musiikista eikä keskustelemaan pystynyt lainkaan. Tunsimme itsemme vähän vanhuksiksi nuorison esitellessä taitojaan tanssilattialla. Kohtelias nuorimies tarjosi kuitenkin pähkinöitä lohdutukseksi. Ilta oli pakko päättää lyhyeen, koska Riittaa alkoi nukuttaa. Niinpä suunnistimme Arjan johdolla kohti hotellia.
Tonava kaunoinen tulvi yli äyräidensä
Sunnuntaina suuntasimme vaihteeksi Tonavan rannalle ja Pyhän Martinin katedraali osui matkamme varrelle. Tässä 1300-1400-luvulla rakennetussa harmaan kivisessä goottilaistyylisessä kirkossa kruunattiin aikoinaan mm. keisarinna Maria Teresia ja muita Itävalta-Unkarin hallitsijoita.
Huomasimme pian, että muitakin oli liikkeellä, osa jopa juosten. Bratislavan maratonin reitti kulki sopivasti reittimme varrella, joten kannustimme uudella sillalla vastaantulevia, puuskuttavia juoksijoita innokkaasti, suomeksi tietenkin. Varoa täyttyi, ettemme jääneet jalkoihin.
Lamppuja löytyi tästäkin vanhasta kaupungista kuvattavaksi. Puut ja pensaat olivat vasta hiirenkorvalla, sillä kevät oli sielläkin myöhässä. Lämpötila oli noin 15 astetta, lämpimimmillään jopa lähellä kahtakymmentä.
Tonava kaunoinen oli saanut ylimäärin vettä kannettavakseen vuorien sulamisvesistä. Se tulvi yli ayräidensä ja nousi paikoin jopa pelloille ja kaupungin puistoihin ja kaduille. Ihmisiä evakuoitiin kodeistaan ja uutiset pauhasivat luonnonvoimista.
Kynnöspeltoja katsastamassa
Arja marssii pitkin raitiovaunutyömaata Bratislavan vilkkaalla ostoskadulla, Obshodnálla, joka muistutti enemmän kynnöspeltoa kuin bulevardia. Kadulla liikkuminen kävi eräretkeilystä ja Riitalta irtosi kengästä kantalappu raitiovaunukiskojen väliin. Suutari naulasi kolisevien kenkien pohjaan uudet laput ja matka jatkui vähän äänettömämmin.
Slovakia on roomalaiskatolinen maa ja Bratislavassakin on kirkkoja vieri vieressä. Ovet olivat useimmiten auki ja kirkkoon pääsi tutustumaan helposti. Sunnuntai-iltana poikkesimme erääseen kirkkoon ja huomasimme messun juuri alkavan. Niinpä istuimme penkkiin ja osallistuimme muiden mukana messuun, jossa rukoiltiin, veisattiin, polvistuttiin ja käteltiin naapuria. Hieno tunnelma.
Bratislavan vanhakaupunki ei ole kovin suuri, mutta sen kauniisti restauroidut talot ja mutkikkaat mukulakivikadut tekevät siitä erittäin viehättävän. Vanhankaupungin sydän on sen keskusaukio, joka on vuosisatojen mittaan ollut todistamassa monia Bratislavan historian tärkeitä tapahtumia. Kauniiden historiallisten rakennusten lisäksi aukiolla on runsaasti ravintoloita ja kahviloita, joissa on mukava levähtää kävelyn lomassa. Vanhankaupungin kauneutta tasapainottivat keskustan työmaat.
Sunnuntai-iltana pääsimme juhlimaan samassa hotellissa tutuiksi tulleiden Mergerien kanssa Jussin 60-vuotisjuhlia Siniseen tähteen. Ravintola löytyi pimeältä kujalta, linnaan johtavan portaikon varrelta. Valitsin listalta lohta ja kysyin tarjoilijalta, mistä se on peräisin, ei kai Tonavasta sentään. Hän kertoi kalan tulevan vuoristojoista. Hyvältä ja tuoreelta se ainakin maistui.
Slovakian sijainti sekä historia Unkarin, Itävallan ja Puolan kanssa on antanut vaikutteita maan ja pääkaupungin ruokakulttuuriin. Bratislavan ympäristö on myös aina ollut suotuisaa viininviljelyaluetta. Aurinkoiset Pienten Karpaattien vuoriston rinteet tuottavat suuren osan maan laatuviineistä. Bratislava on nuorekas kaupunki ja se myös näkyy ravintolakulttuurissa. Kaupungissa on valtavasti erityylisiä ravintoloita ja varsinkin hämyisiä kellariravintoloita, joista usein kuuluvat jazzin rytmit kadulle asti. Hintataso on kohtuullinen.
Wienervalssia ja sachertorttua
Tiistaina suunnittelimme lähtevämme junalla Wieniin. Aamiaisella selvisi, että Annikilla ja Jussilla oli samat suunnitelmat. Niinpä lähdimme reissuun porukalla.
Annikki ja Jussi sekä Riitta astumassa Wienin junaan Bratislavan rautatieasemalla.
Ensin taksilla kohti keskusrautatieasemaa ja sieltä lippu Wienin Sûdbahnhofille. <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />55 km matka taittui vajaassa tunnissa ja maisemat olivat yllättävän tasaiset. Vettä oli paikoin tulvinut pelloille ja tuulimyllyjä oli Itävallan puolella tiuhassa. Itävallan rajavartijat tarkastivat passimme, mutta slovakkeja ne eivät kiinnostaneet. Moni bratislavalainen käy päivittäin töissä Wienissä.
Wien oli sateinen, joten päätimme mennä metrolla keskustaan ja etsiä jonkin museon sadesuojaksemme. Löysimmekin taidegallerian, jossa oli eurooppalaisten maalareiden näyttely. Sisään vain isoon rakennukseen ja ihailemaan 300 maalarin teoksia 1500-1900-luvuila, mm. Rubensin, Van Dyckin ja Rembrandtin. Koska näyttelyssä ei saanut kuvata, ostin taidekirjan näyttelystä muistoksi.
Peter Paul Rubens (1577 - 1640): Boreas entführt Oreithya, um 1615
Gallerian lipunmyyjä kyseli, mistä olemme, kun kaivoin hänelle euroja lompakosta. Totesimme olevamme saman valuutan käyttäjiä. Kätevä tämä yhteisvaluutta, kunhan sitä vain löytyy riittävästi. Taidekirjaa sateensuojana käyttäen jatkoimme matkaa keskustaan.
Krookukset kukkivat ja kevät teki muutenkin tuloaan sateesta ja harmaasta päivästä huolimatta. Muistelin interrail-matkaani 1987, jolloin viimeksi poikkesin tässä kauniissa kulttuurikaupungissa. Eipä ollut paljoa muuttunut parinkymmenen vuoden aikana.
Löysimme ihanan oopperakahvilan, jossa piti tietenkin tilata sachertortut ja kahvit. Kristallikruunujen loisteessa sateessa kastuneet vaatteetkin kuivuivat mukavasti.
Oopperan sisäänheittäjä yritti kaupitella lippuja illan esitykseen, mutta rauhoittui, kun sanoin meidän olevan vain päiväretkellä Wienissä. Mies suostui kuitenkin kuvattavaksi ilman rahapussin avaamista. Elävä patsas tuomiokirkon edessä ei varmaan olisi tehnyt samoin, vaikka silmää ohikulkijoille iskikin.
Tuomiokirkko oli aivan täynnä turisteja, eri maiden kielet sekoittuivat kaikuvassa kirkkosalissa suloiseksi myllerrykseksi.
Ulkona tihuutti edelleen, joten päätimme mennä vähän vilkaisemaan Itävallan pääkaupungin ostostarjontaa. Hinnat olivat mielestämme korkeita, joten kauppoja ei tällä reissulla tehty. Otimme kulkupeliksi raitiovaunun ja köröttelimme edestakaisin kauniissa kaupungissa välillä kahville poiketen.
Paluumatka alkoi vähitellen houkutella reissaajia, joten hyppäsimme taas junaan ja kiskot veivät kohti Bratislavaa.
Rajavartijat huomasivat junavaunussa heitä kuvaavan matkalaisen ja tervehtivät leppoisasti kättään heilauttaen. Saavuimme illan hämärtyessä Bratislavan Petrazalkan asemalle, jossa olimme jo melkein "kotona". Päivän seikkailut ramaisivat, joten hotellille huilimaan teki mieli.
Spa Island - työn ja tuskan takana
Keskiviikkona oli kylpypäivä. Kysyimme respan avuliaalta Radolta, minne kannattaa suunnistaa. Hän suositteli Piestanyn kylpyläkaupunkia ja antoi sinne bussiaikataulut. Juuri muuta emme hoksanneet paikasta tiedustella. Luulimme löytävämme kylpylän pienestä kaupungista helpolla, mutta puolentoista tunnin bussimatkan jälkeen huomasimme olevamme vailla tietoa paikan nimestä, osoitteesta ja ilman karttaa, tietenkin. Ei auttanut muu kuin kysellä paikallisilta neuvoa. Kukaan ei tiennyt ja ne jotka tiesivät, neuvoivat aina eri suuntiin. Niinpä olimme kohta laitakaupungilla. Onneksi saimme vinkkiä uimahallista, jonka piti olla etsimämme paikka. Söimme kevyen kenttälounaan ja odottelimme hallin avautumista.
Ajankuluksi ajattelimme poiketa läheiseen hotelliin kysymään, onko siellä uima-allasta. Kuinka ollakaan, päädyimme kylpylään, jossa Sylvi Kekkonenkin hoidatti aikoinaan reumaansa. Siellä minä valitsin suolakylvyn ja de luxe hieronnan. Arja otti ruotsalaisen lämmittävän hieronnan.
Loikoilin puoli tuntia 40-asteisessa suolavedessä, hikoillen ja pärskien suolaa suustani. Sen jälkeen ronski täti aloitti hieronnan. Rentouttavaa se oli, mutta yhteisen kielen puuttuminen vähän häiritsi. Samoin se, ettei hierottavalla ollut päällään kuin lakana ja sekin vain osittain. Mutta illalla olimme kyllä hyvin rentoutuneita, kuin moukarin alle jääneitä, punaposkisia ja tavanomaistakin hysteerisempiä.
Hieronnan ja shoppailun jälkeen oli kiire bussille, mutta syödäkin piti. Niinpä nappasimme pika-aterian bussiaseman lähellä. Tarjoilijatyttö ihmetteli, kun istuimme vierekkäin, vaikka pöydässä oli tilaa. Pyysimme häntä ottamaan meistä kuvan ja vetelimme vauhdilla sopat ja kanapihvit poskeen. Sitten juosten bussiin. Junavaunusta tehdyn ravintolan ikkunoissa oli jo pääsiäistunnelmaa.
Hotellissa odotti kauniisti aseteltu yöpuku sängyllä. Täydensin sitä päivän eväsostoksilla. Nälkä ei ainakaan tulisi ihan heti. Arjan pyjama oli viikattu penkille. Taisivat luulla sitä miehen yöasuksi.
Gûl Baba Otec Ruzi ja uudet päät
Torstaina ostimme liput Gûl Baba operettiin ja juhlistimme näytöstä käymällä kampaajalla. Arjasta tuli entistäkin blondimpi, Riitta sai slovakialaisen nutturan ja discohilettä päähänsä. Kutsuimme myös Annikin ja Jussin illanistujaisiin, jotka tosin loppuivat lyhyeen, sillä emäntien piti ehtiä kulttuuririentoihin. Lasissa slovakialaista punaviiniä, joka maistui aika oudolta hammasmukista.
Pyysimme respan poikaa tilaamaan meille taksin, mutta pihaan ajoikin farmari-mersu ilman tunnuksia. Hyppäsimme kuitenkin kyytiin, koska hän väitti tulleensa hakemaan meitä. Aikaa ei ollut liikaa ja nuori kuski mustassa puvussaan näytti olevan yhtä eksyksissä kuin me. Lopulta hän jätti meidät kerrostalon takapihalle ja sanoi, että olemme perillä. Kysyin, olemmeko jotain velkaa, sillä luulimme kyydin olevan hotellin puolesta.
500 korunaa, kuski sanoi.
Miten niin, me tilasimme taksin, eikä se maksa näin paljoa. Tässä 200 korunaa, sanoi Arja ja lähti autosta.
Poika odotti käsi ojossa lisää rahaa ja selitti limusiinikyydin taksoja. Minä yritin selittää, ettemme olleet tilanneet mitään limukyytiä, ja että tässä oli jokin väärinkäsitys. Mutta pakkohan pojalle oli maksaa, jotta ehtisin näytökseen. Juoksin yli orapihlaja-aitojen kohti vanhaa työväentaloa muistuttavaa rakennusta. Puus kuttaen istahdimme katsomoon. Ajoissa! Ehdimme kuin ehdimmekin.
Operetti oli hyvä, vauhdikas, äänekäs rakkaustarina, jossa oli onnellinen loppu. Slovakiksi esitetty tarina avautui hyvin ja Arja sai vieruskaveriltaan opastusta. Hajuhaittoja esiintyi, mutta kolme näytöstä sujui hyvin. Paluumatkakin oli edullisempi kuin tulo vain 300 korunaa. Respan poika sai kyllä kuulla kunniansa vanhojen naisten harhauttamisesta. Hän selitti, että he haluavat asiakkailleen vain parasta kyytiä. Käyttävät luotettavaa kuljetusfirmaa. Hah!
