Toscana - Italian maaseutua ja kukkulakaupunkeja
9. - 23.6.2008
© Riitta Salo
Toscanasta tulee ensimmäisenä mieleen kumpuilevat viiniköynnös- ja oliivirinteet, mutkittelevat tiet ja taide. Niitä lähdimme kesäkuun alussa katsomaan paikan päälle.
Lensimme Roomaan, jossa odotti Fiat Punto. Sillä reissasimme kahden viikon aikana noin 2 500 km, ristiin rastiin Toscanaa ja muutakin Italiaa. Eikä autoon tullut kolhuakaan, vaikka liikenne oli Italiassa lievästi sanottua kummallista: keskellä risteystä oli usein auto parkissa hätävilkut päällä, koska kuski oli mennyt kauppaan ostoksille tai läheiseen kahvilaan kahville.
Autot liikkuivat myös kovaa - autostradoilla eli moottoriteillä nopeusrajoituksia ei juuri tunnettu tai niitä ei ainakaan noudatettu.
Lisämausteen moottoritiellä liikkumiseen toivat tietullit. Moottoritielle mentäessä piti ottaa laitteesta lippu kouraan ja säilyttää se huolella siihen asti, kunnes tieltä poistuttaessa oli maksanut tullin ajetusta matkasta. Tienkäyttömaksu tuntui aluksi kömpelöltä ja liikennettä hidastavalta toimenpiteeltä, mutta useimmiten se onnistui hyvin.
Toscana sijaitsee Keski-Italiassa. Maakunnan pääkaupunki on Firenze. Toscana on kuuluisa viineistään, oliiviöljystään ja taiteestaan.
Toscanalaiset tuntuivat tietävän maakuntansa arvon, he olivat ylpeitä, itsevarmoja ja turisteihin ehkä hieman kyllästyneitäkin. Ikävää sinänsä, sillä turisteja oli alueella paljon. Mutta rohkeasti uskaltauduimme mukaan sikäläiseen menoon.
Fattoria di Castiglionchio
Majoituimme Firenzen lähellä Rignano sull´Arnon kylässä, lähellä Rosanoa ja Pontassieveä sijaitsevalle Fattoria di Castiglionchio -viinitilalle. Siellä meillä oli hieno Studio Lapo -huoneisto, joka sisälsi pienen keittokomeron, korkean studion ja pikkiriikkisen kylpyhuoneen.
Pääskyset lentelivät tilan sisäpihalla, uima-altaissa oli tilaa, pelloilla kasvoi ohraa, oliiveja ja viinirypäleitä. Sypressit reunustivat pientä kiemurtelevaa tietä, joka johdatti meidät mäellä sijaitsevalle linnamaiselle maatilalle.
Viinitila oli tukikohtamme, jossa kokkasimme ja nukuimme. Päivät autoilimme pitkin Toscanaa autostradoja ja pikkuteitä pitkin.
Viinitila oli vanha ja siihen kuului monta erillistä rakennusta. Huoneemme oli aika kylmä ja kostea, sillä aluksi sää oli epävakainen ja kivirakennusta ei lämmitetty. Tilalta oli kuitenkin loistavat näkymät alas laaksoon, viiniviljelmien välissä oli viehättäviä polkuja, joita pitkin kävellessä pulssi nousi hetkessä. Tiet olivat nimittäin lähes pystysuoria.
Pontassieven kylässä neljän kilometrin päässä tilalta oli lähin kauppa (Coop), josta ostimme mm. raviolia ja tomaattikastiketta. Juustotilalta löysimme pecorinoja ja muutenkin paikalliset herkut täyttivät ruokapöytämme. Kokkasimme monena iltana itse omassa keittokomerossa sapuskat - hyvää ja edullista.
Uusi navigaattorimme oli Puntossa mukana ja useimmiten se toimikin hyvin. Tunneleissa satelliittiyhteys napsahti kyllä väistämättä poikki. Joskus niin tapahtui myös keskellä Firenzen liikenneympyrää. Mutta perille löysimme lopulta aina - joko perinteisen paperikartan, sattuman tai Garminin avulla.
Viinitilalla viihtyi monenlaisia eläimiä pupuista bambeihin. Ne olivat kesyjä, ihmisiin tottuneita ja pulleita - sapuskaa oli riittämiin vihreillä pelloilla.
Chiantia ja Sienanpunaista
Chiantin viinitiehen piti tietysti tutustua Toscanassa. Maisemat olivat kumpuilevan vihreitä, viiniköynnöspeltoja oli tiuhassa. Aina siellä täällä oli pieniä kyliä, joissa piti pysähtyä haistelemassa tunnelmaa. Greve in Chianti oli yksi rasteistamme.
Unikko oli yksi Toscanan yleisimmistä kasveista. Ei ihme, että Dolce & Gabbana halusi lainata Marimekolta Unikko-teemaa.
Sienassa oli aivan oma tunnelmansa ilta-auringon kullatessa punertavia tiilirakennuksia, jonka tiilet ovat saaneet värinsä Sienan alueen maaperän punaisesta hiekasta. Sienanpunainen oli lempeän rauhallinen väri.
Kaupunki esitteli meille komean puolikuun muotoisen Piazza del Campon ja koristeellisen Duomon julkisivun, jonka ovet pysyivät valitettavasti suljettuia iltakuuden jälkeen.
Montalcinon ja Montepulcianon kukkulakaupungit
Montalcino ja Montepulciano ovat tyypillisiä etelätoscanalaisia vanhoja kukkulakaupunkeja. Niitä ympäröi jyhkeä muuri, joka suojasi aikoinaan ja osittain ehkä vieläkin kaupunkia ulkopuolisilta hyökkääjiltä. Kaupungeissa on pieniä kujia, hieman rapistuneita vanhoja kivirakennuksia, komeita kirkkoja ja turistikauppoja viinimaistiaisineen.
Montepulciano on kuuluisa Vino Nobile -punaviinistään.
Montalcino tunnetaan puolestaan Brunello di Montalcino -punaviinistä. Linnoituskaupungissa on nykyään rauhallinen tunnelma.
Puccinin Lucca - pyöräilijöiden kaupunki
Lucca on hienostunut oopperasäveltäjä Giacomo Puccinin kotikaupunki. Kaupunkia ympäröivät muurit, joiden sisäpuolella on palatseja, näyttävä Duomo ja muita kirkkoja.
Silmiinpistävää heti kaupunginmuurien sisäpuolelle päästyämme oli pyöräilijöiden runsaus. Heitä oli kaikkialla. Kaupungissa oli myös pyörävuokraamoja ja pyöräteitä, joten ei ihme että kaksipyöräisiä, moottorittomia menopelejä oli liikenteessä paljon.
Tuomiokirkon nurkassa oli kaunis Madonna ja lapsi -veistos.
Puccinin oopperoita olisi ollut mukava kuunnella palatsin verandalla, mutta konserttia ei ollut vierailupäivänämme tarjolla.
Tie Grotta del Ventoon
Luccasta pohjoiseen sijaitsee pieni Fornovolascon kylä, josta vielä hieman eteenpäin on Grotta del Vento -rotko. Sinne asti emme tällä kertaa päässeet, mutta tie Fornovolascoon oli aivan riittävän jännittävä.
Mutkitteleva, kapea tie kulki vuorten rinteillä. Vettä satoi pitkin matkaa, näkyvyyttä oli vain muutama metri kerrallaan, mutkissa piti antaa äänimerkki vastaantulijoille. Tiellä oli vuorenrinteiltä tippuneita hiekkavyöryjä ja kiviä, tien reunan tuntumassa alkoi jyrkkä pudotus.
Kilometrikaupalla tätä tietä ajettuamme olimme kiitollisia, kun vastaan tuli lopulta tienviitta, joka osoitti Fornovolascon pikkukylään.
Fornovolascoa oli muinoin kohdannut tragedia, kun kylän läpi virtaava joki oli tulvinut yli äyräidensä. Asukkaita oli hukkunut ja alakuloinen tunnelma vallitsi vieläkin kylän raiteilla. Kylä oli muuten kaunis, rakennukset ja pihat olivat huolella hoidettuja, mutta yllättävän rauhallista siellä oli. Muista turisteista ei ollut tietoakaan, vain kanoja ja uteliaita kissoja tuli raitilla vastaan.
Firenze - taidetta, historiaa ja turisteja
Ensimmäinen näkymä alas Firenzeen. David-patsaan kopio oli tutulla paikalla vartioimassa turistivilinää. Vettä satoi. Kaupungin ympäristö oli vihreän puistomainen - keskusta kivisen sokkeloinen. Duomon kupoli erottui kauas. Myös muiden kirkkojen torneja oli runsaasti.
Ponte Vecchio eli vanha silta oli kultakauppiaiden ja turistien painon rasittama, mutta pysyi silti yhä paikoillaan vihreävetisen Arnon yläpuolella.
Ponte Vecchion kultatarjontaa. Meitä turisteja on Firenzessä aina liikkeellä.
Duomo-aukiolla riitti patsaita ja turisteja.
Duomon julkisivu kiinnosti monia, samoin kirkon kupoli ja muut sisäosat.
Jonottaminen on Firenzessä turistin pääharrastus. Oikealla jonotettiin Duomon kupoliin, josta on kuulemma hienot näkymät kaupunkiin.
Duomon massiivisissa rautaovissa on taidokkaita kuvioita.
Tuomiokirkon sisällä oli ensin hämärää, mutta silmän totuttua alkoi erottua taideteoksia ja yksityiskohtia.
Tuomiokirkon kupoli oli kauniisti koristeltu. Myös seinillä näkyi kuuluisien taiteilijoiden teoksia.
Firenzeläiset ovat taitavia pujottelemaan turistien joukossa pyörillään. Ne oli kiinnitetty paksuilla kettingeillä tolppiin ja telineisiin - rosvot vaanivat niitäkin. Ferrarin mukana kaikki muuttuu.
Firenze on täynnä kalliita merkkiliikkeitä, joiden tuotteet saivat tällä kertaa jäädä meidän puolestamme rauhaan.
Kelpaisivatko Louis Vuittonin suunnittelemat vaatteet? Visa-kortilla pitää tällöin olla riittävästi luottorajaa.
Uffizin galleriaan oli päivällä satojen metrien jono. Niinpä tulimme paikalle sunnuntaiaamuna kello kahdeksalta. Sisälle pääsimme puolen tunnin kuluttua.
Jonotus kannatti, sillä sisällä galleriassa oli valtava määrä taidetta. Vanhan palatsin ja nykyisen gallarian seiniltä löytyi mm Tizianin Urbinon neitsyt.
Uffizin hintoja: kahvi, panini ja spremuta: 17,50 .
Museo di San Marco on ulkoapäin vaatimaton, mutta sen sisältä löytyy Fra Angelicon luostarin makuukammioiden seiniin maalaamia herkkiä freskoja.
Fra Angelico: Marian ilmestys, 1445.
San Marcon myymälän seinästä luvatta napattuja freskokuvia.
Santa Croce -kirkko oli viehättävä: täynnä taidetta, mm. Giotton maalauksia, patsaita ja kuuluisien italialaisten hautoja. Michelangelo, Donatello, Galileo, Machiavelli, Foscolo, Gentile, Rossini, Marconi ja Fermi on haudattu tähän kirkkoon.
Kirkon yhteydessä on hieno nahkakoulu, josta mukaan lähti pehmeä nahkavyö. Hintaa oli hieman enemmän kuin markkinakojun vyössä, mutta kädentyön jälki erottui selvästi.
Montecatini Terme - kylpylä, jossa ei kylvetty
Montecatini Terme on Luccan lähellä sijaitseva vanhahko kylpyläalue, jossa on monta palatsimaista kylpylää. Niiden vesi auttaa ruumiin erilaisiin vaivoihin. Me poikkesimme Terme Tettuccioon, jossa odotimme pääsevämme kylpemään virkistäviin vesiin.
Montecatini Termessä aika on pysähtynyt 1800-luvulle. Puistot olivat rauhallisia, siellä täällä vaelteli satunnaisia eläkeläisturisteja.
Aika moni asia oli täälläkin kielletty. Kahvia ja appelsiinituoremehua sentään sai nauttia vapaasti.
Tettuccio-kylpylän puutarha oli viehättävä, samoin itse palatsirakennus. Mutta missä ne altaat ovat?
Flyygeli seisoi keskellä kylpylärakennusta, johon alkoi kerääntyä illan mittaan kuulijoita. He etsivät käsiinsä lasituopit ja täyttivät ne kylpylän Rinfresco-vedellä. Sen kerrottiin virkistävän maksaa. Kylpy muuttuikin siis vesilasilliseksi!
Vesi maistui hieman suolaiselta, mutta hyvältä.
Palatsin seiniä koristivat tietenkin maalaukset. Kylpemiseen nekin taisivat liittyä.
Kylpylän puutarhassa asusti monenlaisia eläimiä - ainakin patsaina.
Montecatini Alto sijaitsi nimensä mukaisesti korkealla vuorenrinteellä. Hiljainen pikkukylä viehätti värikkäine taloineen.
Pisan kalteva torni
Pisassa oli pakko ikuistaa itsensä sen maailmankuulun tornin kanssa samaan kuvaan.
Pisan Duomo ja kastekirkko tulivat myös nähtyä sisäpuoleltakin. Hienoja olivat.
Romulus ja Remus löytyivät täältäkin.
Duomon sisällä oli tietenkin taidetta ja turisteja hämärässä ympäristössä. Toisin kuin Firenzen tuomiokirkossa täältä löytyi myös penkkejä.
Patsaissa oli monenlaista mallia.
Kaikki tiet vievät Roomaan -lopulta
Toscanaa aikamme kierreltyämme lähdimme juhannukseksi takaisin lähtöpisteeseen - Roomaan. Majoituimme siellä muutaman päivän viehättävässä Mallia Residence -hotellissa lähellä Balduina-rautatieasemaa. Meillä oli ylimmän kerroksen tilava penthouse-huoneisto keittiöineen ja terasseineen. Loistava hotellivalinta, vaikka itse sen teimmekin!
Rooman Espanjalaiset portaat juhannusaattona 2008. Juhannus ei juuri kuulunut tai näkynyt Roomassa. Tiber virtaili rauhaisasti uomassaan.
Rooma tuntui hektisen Firenzen jälkeen lähes rauhalliselta. Piazza Navonalla patsaat kylpivät entiseen malliin.
Colosseumin raunioita ihailimme vain ulkoapäin. Metrolla oli kätevä suihkia Roomaa ristiin rastiin. Liekö ollut matkaväsymystä vai mitä, mutta jotenkin kirkkojen ja muiden nähtävyyksien kiertelyyn ei oikein enää riittänyt puhtia.
Roomasta piti poiketa välillä Vatikaanivaltioon katsomaan, onko Paavi kotona. Emme tavanneet häntä, mutta monta muuta asukkia ja vierailijaa kuitenkin. Pietarinkirkko kiinnosti monia, mutta me emme jaksaneet jonottaa monen sadan metrin matkaa päästäksemme sisälle.
Vesi maistui janoisille kulkijoille Pietarinkirkon aukiolla.
Katolinen nunna polvistui rukoukseen ja vahtimiehet ohjasivat omapäisiä turisteja oikealle tielle.
Ilmansuunnat oli helpo tarkistaa pihan kiveyksestä.
Summa summarum
Toscanassa riitti nähtävää ja koettavaa, mutta alueen kaupungit olivat lopulta aika samanlaisia. Taidetta ja historiaa tulvi joka paikassa. Hinnat olivat korkeita, palvelu hieman ylimielistä, mutta toisaalta tilaa löytyi aina - liikenteessäkin.
Italialaiset odottavat turisteilta maan tapojen tuntemista ja niiden noudattamista. Ilman italian kielen alkeita moni sämpylä saattaa jäädä moottoritien autogrillissä tai Firenzen kahvilassa ostamatta.
Turisteilta ei Toscanassa taida välttyä milloinkaan. Se on merkki alueen kiinnostavuudesta ja merkityksestä - tuhannet ihmiset päivittäin eivät voi olla väärässä! Onneksi mekin saimme hetken olla turisteja Toscanassa - nyt tiedämme, mitä se on.
Arrivederci Toscana!
