Terveisiä suloisen sateiselta Madeiran saarelta! Lokakuu näytti sielläkin metkunsa: tuulet ja sateet, mutta myös auringonpaisteen ja kukkaloiston.

Madeira on loistava aktiivilomailijan kohde, kunhan vain lentokentän lyhyt kiitorata ei tee tepposia laskeutumisessa. Pitäkää penkistä kiinni, tämä kone keikkuu!

Lue lisää Madeiran-matkastamme.

Elokuun alussa kokeilimme marja- ja kalaonneamme Pohjois-Savon maisemissa. Molemmissa lykästi: saimme ahventa, lakkaa ja mustikkaa.

 

Joukkovoimaa.

 

Päsmärinsuon uravalinta.

 

Partasuti.

 

 

Koskettavaa.

Miltä näyttää toscanalainen villisika? Maistuuko Chianti-punaviini hyvältä? Montako taideteosta mahtuu Uffizin galleriaan?

Nämä ja monta muuta asiaa selvisivät kahden viikon kiertomatkan aikana Toscanassa. Lue lisää täältä.

Pahoittelen, jos ja kun kuvien latautuminen on hidasta. Malttia!

Kuinka monta mansikkaa mahtuu 10 kiloon? Aika monta, ja niissä jokaisessa on komea vihreä kanta, joka pitää poistaa huolellisesti lusikalla ennen pakasterasiaan laittamista.

Kummallista kyllä 20 mansikkalitraan oli onnistunut tällä kertaa livahtamaan vain pari homeista yksilöä. Ilmeisesti sateet eivät sittenkään ole kiusanneet marjoja liikaa. Toisaalta, luulisi niiden vain nauttivan vedestä, sitähän ne itsekin suurimmaksi osaksi ovat.

Aina heinäkuun puolivälin aikaan minuun iskee kummallinen kuume - on iskenyt jo lapsesta lähtien. On pakko saada mansikoita, hinnalla millä hyvänsä.

Joidenkin mielestä mansikan hinta tuntuu aina olevan liian kallis. Minä kuitenkin maksan mielelläni jokaisen rovon, joka noista herkuista pyydetään. Tiedän, miten kovaa hommaa mansikan viljely, poimiminen ja kauppakunnostus on. Kannattaa käydä kokeilemassa mansikkatilalla, jos epäilee.

Äitini sanoi aikoinaan samaa. Hänen selkänsä oli usein poikki iltaisin mansikoiden poimimisesta. Vettä kului mansikkamaan kasteluun valtavasti ja röyhkeät räkätit veivät kypsyvät marjat suoraan maalta tai jättivät ainakin oman puumerkkinsä sen suurimman ja komeimman marjan kylkeen. Silti naapurit yrittivät tingata marjat puoli-ilmaiseksi, eivät viitsineet itse edes kumartua mansikkapellolla.

Niinpä niin, sesonki käy kuumana ja mansikat pyörivät muidenkin mielessä ja kielellä. Pakkaseenkin niitä laitoin muutaman rasian, vaikka paras tapa on säilöä mansikka suoraan oman nahkan alle.

Tänä iltana meillä herkutellaan tuoreilla mansikoilla ja vaniljajäätelöllä.

Kävimme tänään naurattamassa itseämme Iittalassa, Kanta-Hämeessä. Sinne oli jälleen koottu vanhalle koululle naivistien töitä. Pitihän ne nähdä.

Minulle tämä taidetyyli sopii, ainakin jotkut sen tuotoksista. Naivismi saa minut hyvälle tuulelle. Ja naurunhörähdyksistä päätellen aika moni muukin näyttelyvieras hersyi hekottamaan lapsellisia töitä tiiraillessaan.

Muutaman teoksen nappasin mukaani kuvana ja jaan ne nyt täällä teidän kanssanne. Mikä teitä naurattaa?